Upea aurinkoaamu kääntyi sunnuntaina harmaaksi sateeksi. Illan teemana viestitreeni. Ensin lyhytmatkalaiset Dingo, Pete, Amalia ja uusi kaveri Ipa. B-piste 200 metrissä. Dingo lähti kolmantena, eikun eipäs lähtenytkään. Meni hiukan ja jäi ihmettelemään. Käskin tiukasti mennä ja kävelin perässä vähän matkaa ajamassa koiraa matkoihinsa. Dingo juoksi perille asti. C-piste 100 metriä eteenpäin. Dingo tuli täyttä kiitoa metsäpäähän. Se lähti viimeisenä, eikun tulikin takaisin kun oltiin jo lähdössä kohti A-pistettä. Ei ollut tietoa, missä asti se oli käynyt, kun pitikin päästä mamman kainaloon takaisin. Komensin taas juoksemaan ja kävelin perään hätistelemään. Dingo ämpyili, kunnes kuuli J:n kutsuvan sitä ja hilpaisi matkaan. Läheisriippuvuus voitti tällä kertaa lähtemisen... Dingo on kyllä yhden ihmisen koira. Veka palvoo maata, jolla J kävelee, ja Flora muuttaisi eniten ruokaa tarjoavan luo asumaan, mutta Dingo on toisenlainen.

Sitten pitkämatkalaiset Veka, Sylvi ja Akusti. B-piste 650 metrissä ja C 900 metrissä. Viimeinen etappi oli siis melkein sen kilometrin, mutta ei saatu haluamaani pitkää ensimmäistä pätkää; maaston rajoitukset tulivat taas vastaan, mikä ärsytti. Pipoa alkoi toki kiristää jo heti, kun kalenteriin buukattiin Se Ensimmäinen Viestikoe. Vekan pipoa nyt ei tietenkään kiristänyt mikään, vaan se seurasi särmänä, odotti hiljaa paikallaan 30 sekuntia ja juoksi reippaasti suoraan perille kaikki neljä matkaa. Hymiöitä ja sydämenkuvia siis Vekalle! Ainoa miinus on edelleen A-pisteen haukuskelu.