Maanantaitottiksiin mentäessä tilasin Vekalle viestikoepaikan toukokuun puolivälin kokeeseen. Kentälle Veka ensin ja tottisjutut läpi. Seuraaminen oli taas sitä itteensä... kokeilin hinata paikkaa vähän taakse kääntyilemällä vasemmalle, mutta ei hirmusti auttanut. Vähän aikaa pyörittyämme tosi hitaassa käynnissä kyllä asettui sitten vähän. Ja kokeissahan se sitten ei puhku intoa niin kuin treeneissä heti kentälle tullessa, vaan menee siistimmin. Eli stressi vaan pois tästäkin, vaikka kahden ja puolen viikon päästä taas mennään. Jättävät ja luoksetulot ok, kolmosen versiot. Sitten kapula mukaan ja tulta päin eli esteille. Niistäkin saa stressin aikaan, kun alkaa miettiä niitä ja sitä, että ne on viimeksi tehty syyskuussa ja sen jälkeen on saikkuiltu ja klenkkailtu. Otettiin ihan kisamaisesti molemmat ja JES! Ei mitään ongelmaa. Nätisti yli ja kapulan kanssa takaisin. Siitä eteenmenoon, pallo valmiina ja täysin virheetön suoritus. (Sitä valmistelevaa seuraamista ei lasketa.) Palloilun jälkeen neljän minuutin piilopaikkamakuu, nyt Veka pysyi rauhallisemmin. Oikein hyvä perussettitottis luottokoiran kanssa! Pk-tottista ei kyllä jaksa treenata kuin kerran viikossa, on se sen verran palikkaa hommaa...

Dingo tuli kentälle aika kivasti hakien kontaktia. Ilman hihnaa ei kyllä onnistuisi, maanantaisin on niin paljon porukkaa ja nurkista saa etsiä tilaa, jos haluaa olla vähän kauempana muista. Tilaa kuitenkin löytyi, joten liina pois ja hommiin. Vauhtiluoksetulot ja vauhtinoudot pingviinillä oikein hyvin (miten ne nyt voisikaan ryssiä). Muutamat noudot ja luoksetulot eteen myös hyvin. Peruasennot loistavasti! Ensin yksi nami kädessä, sitten jo vasen käsi litteänä, ja Dingo tuli ihan oikein tuuppimatta kättä kuonollaan. Hyvä hyvä. Pari toistoa jättäviä namin perässä. Sitten häiriökontaktia, oikein sujuvasti kun ei ollut ketään liian lähellä. Loppuun minuutin paikkamakuu, taas liinan päässä, mutta ei ollut Dingo lähdössä mihinkään. Hieno tottispinko tänään!

Floran kanssa sitten takkusi. Se kiljui täyttä kurkkua heti auton tullessa parkkikselle. Huutelu jatkui kentälle mentäessä, ja Flora kyyläsi kenttää odottaen mörköjen hyökkäävän. Muutaman kerran pistin maahan ja sanoin, että ei nyt vaan voi mekkaloida näin. Teemana oli nyt sitten hiljaa häiriössä toimiminen eli seuraaminen. Hain zen-lehmämeininkiä tähän eli mentiin iiihan raaauhallisesti, Flora tulikin tässä hyvin mukana, hiljaa ja siististi. Muutama pätkä kehupalkalla, sitten motskupalkka. Loppuaika vierähti jättävien parissa, joissa ei taas suksi luistanut mitenkäänpäin. Ensin seisomiset istumisiksi, ja kun saatiin seisominen kaivettua esiin, Flora alkoi seisoa istumiset. Hermostutti siis sen verran, että korvat katosivat päästä. Yritettiin etuperin, takaperin, lelulla, nameilla, mutta ihan lottona sieltä se oikea asento tuli. Ja hinkkaamisesta Flora hermostui ja luimisteli vain enemmän – heti palkkasanasta se toki loikkasi superpallona lelua riepomaan. Mitenköhän sitä saisi itsensä jättämään homman kesken aina, kun ei vaan suju...