Tiistaina ei jaksettu kuin kaukoja iltaruokatreeninä. Floralla taas ensin korvat hukassa ja suihki vapaavalintaisia asentoja, joten otettiin alusta muutaman kerran uudestaan ja palkkasin parin sekunnin päästä toisen kerran asennossa pysymisestä niin alkoi sujua. Vaihdot nyt sinänsä tosi hyvällä mallilla, jopa istu-maa meni käsimerkillä. Dingolla samaa levottomuutta ja sama lääke. Se teki kaikki vaihdot tosi kivasti! Myöskään istumiset eivät enää apua kaivanneet, vaan menivät jo käskyllä ja käsimerkillä. Oikein hyvä. Veka teki seiso-istu-maahan sarjaa muutaman kerran kolmen setteinä, viimeiseksi kuuden sarjan. Menin niin lähelle, ettei se päässyt loikahtamaan eteenpäin seisomiseen. Vekahan kuuntelee ja malttaa, joten sillä puolella ei ongelmaa.

Keskiviikkona ei ehditty tehdä sitäkään vähää. Mutta torstaina päästiin koko illaksi maastoon, jee. Oltiin Hannen kanssa jäljellä ja esineillä. Ensin Vekan esineet. Maaston vuoksi vajaakokoinen tallattu ruutu, hanskat takanurkissa. Veka pinkaisi hyvin lähetyksellä oikeaan takanurkkaan ja toi hanskan. Vasenta etsittiin vähän kauemmin. Veka poistui välillä ruudusta, kävi tsekkaamassa ensimmäisen esineen paikan ja pysähtyi hetkeksi kyselemään, mutta jatkoi hommia ja uusintalähetyksellä toi toisen hanskan, mistä pallopalkka. Hyvä etsintä.

Dingon kanssa vietiin esineet yhdessä ensin oikeaan ja sitten takarajaa pitkin vasempaan takanurkkaan. Valmiit esineet tallatussa ruudussa olisivat olleet vielä liikaa. Oikea takanurkka nousi moitteettomasti, hyvä hyvä ja herkkuja. Vasempaan lähettäessä Dingo lähti juoksentelemaan ja seuraili Vekan reittejä ruudun ulkopuolella (tietysti kun se matkii idoliaan kaikessa muussakin). Pari uusintalähetystä eivät tuottaneet enempää tulosta. Hanne piti koiraa kun kävin esineellä hiukan hihkumassa, sitten se löytyi hyvin. Hyvä etsintä Dingoltakin – se ei yrittänyt jäljestää kuten on pistoilla tehnyt ja muutenkin irtosi hyvin ruutuun tekemään töitä, vaikka suunta ei koko ajan ollutkaan ihan oikea.

Dingon jälki oli tunnin ja vartin ikäinen, reilut 200 metriä ja kaksi keppiä. Niitä olisi ollut kolme, mutta lopetettiin toiseen ja jätettiin soistunut loppuosa pois. Metsä oli tasaista kuusikkoa, märkää ja osittain vielä lumen peitossa. Lyhyt jana ei oikein toiminut, lähetin uudestaan vähän vierestä ja jälki löytyi. Dingo lähti heti jäljestämään ja eteni erittäin rauhallisella tahdilla hyvin pitkin jälkeä. Pidin liinan tuntumalla niin että koira sai koko pienesti vetää päästäkseen eteenpäin, ja pysähdyin nenän noustessa. Alkumatka menikin varsin hyvin, ja ensimmäinen keppi nousi. Siitä jäljenajo vielä parani vähäksi matkaa. Sitten Dingo harhautui heikolle polunpohjalle, jolta käänsin sen pois kun näin sen vain vaihtavan jäljen polku-uraan. Jäljestämiseen tuli katkos, jonka jälkeen Dingo ei päässyt kunnolla takaisin jälkeen kiinni, vaan nokka alkoi nousta tuulen tuomiin tuoksuihin. Emme myöskään merkkaamattomalla jäljellä olleet ihan varmoja paikasta. Haettiin kuitenkin takaisin jäljelle ottamalla pakkia, koska pystyin lukemaan koirasta, milloin päästiin harhailusta takaisin jäljelle – joten varmaan parempikin, ettei ollut merkkejä, koska en pysty olemaan reagoimatta niihin. Dingo jatkoi ihan kelvollisesti toiselle kepille ja nosti sen. Palkkaa ja pois. Ei lainkaan huono, vaikka olisi voinut olla parempikin. On se nyt sitten niin, että olen onnistunut kouluttamaan koiran, joka ajaa vierasta jälkeä paljon paremmin kuin omaa...

Vekan jälki oli aivan super! Ikää kaksi tuntia ja vartti, pituutta vain reilut parisataa metriä, koska jouduttiin tyytymään lumettomaan alueeseen, ja painopiste nyt muutenkin on janatyöskentelyssä. Jälki meni parissakymmenessä metrissä. Veka ei meinannut pysyä pöksyissään jäljelle mentäessä. Janalla vein sitä rauhallisesti suoraan eteenpäin ensin valjaiden kahvasta, sitten jäin taakse seuraamaan ja annoin koko ajan liinaa koiran edetessä. Veka poikkesi sivuille, odotin sen korjaavan suunnan. Vain pari metriä ennen jälkeä se ei enää edennyt, vaan kääntyi katsomaan ja odottamaan ohjeita. Odotin takaisin, Veka eteni jäljen yli ja pyöri siellä. Ihan väärät toimintamallit ja mielentila. Kutsuin Vekan pois ja katsoin uuden paikan vähän sivummalta noin kymmenen metriä jäljestä. Veka istui sivulla hiljaa ja tuijotti jäljelle päin. Lähetin vain sanomalla JÄLKI, ja sinne loikahti Veka, nenä alhaalla luotisuoraan jäljelle ja välittömästi oikeaan suuntaan. Mikä uskomaton ero, kun fokus oli siellä, missä pitää! Itse jäljestä ei paljon kerrottavaa ole. Ensimmäinen keppi noin sadassa metrissä ja toinen siitä noin parisataa metriä. Veka ajoi koko matkan reipasta vauhtia täysin keskittyneenä vain jälkeen ja toi kepit. Pidin vain liinanpäästä kiinni ja tulin puolijuoksua perässä. Aika häkellyttävää, että tämä koira ei toissavuonna ymmärtänyt hevon häntää jäljestämisestä. On kyllä koulutettavuus kohdillaan. Loistavaa Veka!