Lauantai-iltaan kuului metsässä rymyämistä viestitreenien muodossa. Käytiin ensin mittaamassa ja kreppaamassa rata ilman koiria, että saatiin tarpeeksi pitkä ja suora rata ilman ylläreitä. Kisamittaista A–B-väliä haettiin ja se saatiin, vaikka jouduttiin tyytymään vähemmän ihanteelliseen maastoon; yli kilometri suoraa teiden, talojen, soiden, peltojen sun muiden väliin ei hirmusti valinnanvaraa aina jätä. Alkumatka meni varsin mukavaa metsänpohjaa pitkin. Siitä tultiin vanhalle hakkuulle, joka oli möykkyistä ja kivistä heinikkoa keppikasoineen. Sitä krompittiin hyvän matkaa ja tultiin lehtimetsään, joka oli tasaista paikoin märkää kuolleiden lehtien mattoa. Hypättiin ojan yli ja pantiin B-piste vähän sen jälkeen, kilometrin kohdalle.

Sitten talsittiin takaisin ja juoksutettiin ensin muita odotellessa kahdestaan Dingo, koska sille tehtiin vain lähtöjä. Sillähän tökkii juurikin lähteminen, etenkin A-päähän (pois luotani). Nyt oli A-pisteellä herkkusäilykettä purkeissa, itse annoin metsäpäässä vain taskusta kämäisen paistetun broilerinsydämen. Otettiin siis kymmenen minimatkaa polkua pitkin, siirryin aina parikymmentä metriä, yhteensä noin pariinsataan metriin. Lähtöihin panostettiin nyt muutenkin ihan ajatuksella: koiran huomion ollessa metsäpäässä mentiin lähtöön seuraamista jäljitellen pieni pätkä niin, että Dingo sai vetää hihnassa. Sitten hihna irti, pannasta pitäen hetken odotus hiljaa vieressä, irti ja VIE. Metsäpäähän Dingo rynnisti kuin pieni trikolori puhveli. Metsäpäästä se lähti pari ensimmäistä lähtöä täydellisesti, sitten pari viimeistä hitaammin sen oloisena, että se harkitsi ensin ja meni sitten kuitenkin. Mutta meni! Ja otti itse hyvin kontaktia etappia kohti. :) Lisää lähtötreeniä Dingolle, ja A-pisteen arvon nostatusta.

Sitten letka kokoon ja pitkämatkalaiset metsään. Veka kiskoi innoissaan koko matkan. B-pisteellä se vain tuijotti tulosuuntaan ja piipitti hiljaa. Istuskeltiin hetken aikaa, sitten lähtöön. Kaveri tuli tuomariksi lähetykseen. Veka seurasi ja istui lähdössä puoli minuuttia. VIE ja sinne loikki menemään Veka. Noin neljässä minuutissa se oli perillä. Muut koirat eivät sitten lähteneet, joten siirryttiin noin sata metriä C-pisteelle ja tilattiin Veka takaisin. Ja se tuli, hyvällä meiningillä! No tosin juoksi jollain ilmavainulla pisteen ohi niin että huutelin ryminän suuntaan. Näistä pidemmistä juoksuista palkkana oli pallon sijasta herkkuja. Lähdettiin kävelemään takaisin, ja Veka oli sitä mieltä, että hihna irti niin juostaan lisää! Hakkuun jälkeen lähetettiinkin kaikki koirat vielä takaisin. Erinomainen treeni, mahtavaa Veka! Toki kokeessa on vielä omat vinkeensä, mutta näillä sinne mennään kokeilemaan. :)