Tiistaina Vekan kalenterissa luki LEPO. Se väsyy, jos joka päivä roudataan autolla johonkin, vaikkei oma treeni olisikaan niin rasittava. Toisaalta vuorokaudessa on 24 tuntia, ja jos ajatellaan koiran nukkuvan yöllä niistä 12 ja lenkkeilevän 2, sille jää silti 10 tuntia aikaa nukkua lisää tai muuten rötvätä sohvalla. Reissuun tottiskentälle ei mene kuin puolitoista tuntia, vaikka kaikki olisivat mukana, koska parikymmentä minuuttia per kuono on ihan tarpeeksi kenttäaikaa. Silti koirista näkee, että pitää muistaa lepopäivät.

Dingon teemana oli hyppy. Viritin pk-esteeni 50 senttiin ja hain 250 gramman kapulan. Palkkasin nameilla kädestä taaksepäin alas. Ensin kutsuhyppy, sitten hyppynoutona. Hypyt olivat virheettömät, kapulan löytäminen vain kesti hetken. Sitten korotus 60 senttiin, kutsuna ja hyppynoutona. Ensin Dingo lähti ohi, sitten uusinnalla moitteettomat hypyt. Dingo loikahti niin helpon näköisesti yli, että uskalsin hyvin korottaa 70 senttiin. Taas kutsuna ja sitten pari kertaa hyppynoutona – Dingo kolautti estettä, mutta seuraavalla toistolla hyppäsi hyvin, erittäin hyvä. Hyppely näytti tosi hyvältä sen vähän perusteella, mitä siitä nyt edestäpäin voi sanoa. Dingo menee huolella ja maltilla, ja onhan se pitkäkinttuinen ja kevytrakenteinen eikä korkeudessa häviä Vekalle montaa senttiä, joten miksipä se esteeseen kompastelisi. Tunnista kahteen metsälenkkiä päivittäin ja rallittaminen umpimetsässä Vekan kanssa ovat myös tehneet sille kivasti lihasta ja koordinaatiota eli edellytykset ovat sikälikin hyvät. Sitten vietiin pallo ja otettiin eteenmeno. Loppuun vielä vähän perusasentoja ja kiitoshei, oikein hyvä treeni!

hyp70.jpg

Flora oli vähintään yhtä hermona kuin eilenkin. Parkkiksella ja kentällä oli runsaasti ihmisiä ja koiria, ja vielä juuri kun otin Floran autosta, viereiseltä urheilukentältä kajahti starttarin laukaus, joten möröt olivat juuri hyökkäämässä pienen Floran kimppuun. Olisi pitänyt olla varahermot mukana eli jättimäinen kasa nameja, vaan eipä ollut. Mentiin vain treenaamaan. Jos lelupalkkaa tulee, Florahan pystyy kyllä hermostuneenakin treenaamaan, ei siinä mitään. Tosin kuten tästä videosta näkee, se tahmasi kässäri päällä, rentona ja keskittyneenä menee selvästi sulavammin ja nopeammin. Hyvässä mielentilassa se ei myöskään hermokilju näin. En oikeasti voinut puuttua ääneen, koska tultiin kentälle hermona eikä työstetty mielentilaa heti toisin kuin eilen. Ajatukseni olivat kuitenkin vain siinä, mitä olin treenisuunnitelmaan kirjoittanut...

https://youtu.be/NGarOnu9MBw

Floran teemana tänään oli siis ensimmäistä kertaa evl:n uuden kiertohyppynoudon alku eli merkin kiertoon meneminen esteiden välistä. Panin merkin esteiden väliin, toisella puolella A ja toisella oma hyppyeste, väli koeohjeen mukainen viisi metriä. Lähetin läheltä kiertämään, Flora ponkaisi useita kertoja hypylle. Nostin sen metriin, jota sen ei enää tehnyt mieli hypätä. Sitten Flora sai kiertämisajatuksesta kiinni ja unohti esteet, näin saatiin nopeasti lisää matkaa. Aloin siirtää merkkiä metri kerrallaan estelinjan taakse. Lopuksi se oli viidessä metrissä, ja Flora meni joka kerta yhtä hyvin. Tosin kun tarkistin kotona koeohjeesta etäisyydet, havaitsin lähetyspisteen olevan vain viisi metriä estelinjan edessä, nyt oltiin paljon kauempana. Itse tehtävän Flora siis hanskasi hyvin hoksattuaan sen.