Perjantaina Floran agitreeneissä mutkainen pieni rata pelkkiä hyppyjä ja kahdet kepit, keskellä kaksi ansaputkea, joihin ei pitänyt mennä lainkaan. Flora teki joka kerta hienot kepit, sekä haut että loppuun asti menot! Suuntasin ajatukset keppien jälkeiselle hypylle ja palkkasin sen jälkeen. Saa nähdä, toimiiko tämä pidemmän päälle ja vie painetta pois loppuväleistä. Muuten Flora pysyi varsin kivasti hyppysissä ja tuli hyvin oman liikkeen mukana hypyille, mutta ihan lopussa ei saatu ollenkaan onnistumaan kohtaa, jossa juostiin suoraan putkensuuta kohti, ohjaaja leijeröi putken ja koiran piti kiertää putken taakse hypylle, jota se ei nähnyt ennen putken taakse kiertämistä. Ei MILLÄÄN. Kouluttaja palkkasi, tai olisi palkannut, kerta toisensa jälkeen sinne putken taakse, mutta ei. Seisoin putken suun edessä, Flora tunki sinne jalkojeni välistä. Pantiin putkensuun eteen verkko, mutta keppien opetuksesta tuttuun tyyliinsä Flora tarttui siihen hampaillaan ja repi sen sivuun päästäkseen putkeen. Ohjauksellisesti ei tuossa mitään enempää ollut tehtävissä. Aika loppui ja kiitoshei.

Matka jatkui treeneistä, joten kaikki koirat olivat mukana. Dingo kävi hallissa tekemään hiukan kontaktiharjoitusta eli istui sivulla syömässä nameja. Eniten kiinnosti taas kaikki, mutta käskyllä Dingo otti hyvin kontaktin ja piti sitä vaatimani hetken. Hyvä Dingo.

Lauantaina päästiin vihreän nurmikon ääreen ja tehtiin pieni ulkotreeni. Kokeilin seisomaan pysähdyksiä targeteille lähettelyn kautta heittämällä namipalkan joko targetilta, pysäriltä targetilla tai pysäriltä ennen targetia. Flora teki aika hyvin! Jostain syystä vain toiseen suuntaan mennessään se meni aluksi targetille asti, vaikka piti pysähtyä. Toiseen suuntaan kuitenkin reagoi käskyyn hyvin. Veka ei meinannut päästä targeteille asti, koska nurmikkopläntillä oli kaivonkansi, johon se jumitti tekemään 2 on/2 off -kontaktia?! Vaikka menin seisomaan kyseisen kannen päälle... no, koira tarjosi ainakin jotain. Sitten se jumitti aina yhteen targetiin, eikä koiraa voi pysäyttää, ellei se liiku. Kun ei kelvannut, se toi targetin minulle hampaissaan. Yhdellä ei oikein onnistunut, koska ideana ei ole pysäytellä poispäin liikkuvaa koiraa ja kutsusta pysäyttely on sitten käytännössä sama kuin se merkin kiertoon jurnuttaminen, jonka tilalle nyt yritetään jotain muuta. Dingon kanssa ei oikein onnistunut, koska ihana nurmikko ja ihana tuuli ja ilmavainu. Vekan tapaan Dingo ei halunnut lähteä etsimään toista targetia löydettyään yhden. Kumpikaan niistä ei jotenkaan hahmottanut läpysköjen olevan koko ajan samassa paikassa. Ja sitä kuuntelua olisi saanut olla enemmän eli targetin ollessa mielessä eivät käskyt oikein menneet jakeluun. Jatketaan töitä kummankin asian parissa. Iltaruokatreeninä tehtiin kaikkien kanssa sisällä paljon toistoja pelkkää targetille menemistä, namipalkan heitto toiseen suuntaan.

Sunnuntaina sitten Floran kanssa Lietoon agikisailemaan. Jari Helinin rata oli vähän kinkkisen oloinen. Alkupäässä jatkettiin kepeiltä jyrkästi taaksepäin suoraan putkeen puomin alastulon ohi eli yhtäaikaa olisi pitänyt varmistella keppien loppu ja puomin blokkaaminen ja teleportoida itsensä ohjaamaan pitkän putken jälkeisiä hyppyjä. Tosin siitä ei ehtinyt tulla ongelmaa Floran jättäessä kepit kesken jo puolivälissä – kahdesti. Alusta ja uudestaan ihan vieressä, kunnes onnistui. Hyppy ja toinen takaaleikkauksella jojona eli tähän hylly. A, vastakäännös hypyllä ja putkeen, keinulta törkeästi läpi ja uusiksi koko keinu. Sitten Flora ryntäili hyppyserpentiinissä päättömästi miten päin sattuu. Puomin kontaktilla ärjäisin konktaktikäskyn ja Flo teki hyvin! Lopussa vielä putken sijasta renkaalle ja maaliin. Hohhoo.

Arto Laitisen radalle vuoroa odotellessa laskeutui rauha: mitään menetettävää ei ollut, arvelin koiran lähtevän lapasesta kuten tähänkin asti ja entäs sitten? Juostaan vaan rata ja juhlitaan lelulla kuten aina. Rata oli kyllä kiva ja helppo, nollia tuli sarjatulella. Meillekin olisi tullut, mutta ne kepit: viimeinen väli oli taas ei. Alusta uudestaan, kävelin vieressä. Muuten tehtiin virheetön rata! Kontakteilla mylväisin kontaktikäskyn koiran ollessa tulossa alastulolle, ja Flora teki hyvät kontaktit. Tämä pisti vähän miettimään, mikä ongelma oikein on. Ehkä Floran pään kisavirehuminan läpi karjaisu kuulostaa vain normaalilta ääneltä. Jos se ei kisavireessä reagoi niin pieniin ärsykkeisiin kuin tavallisesti, pitää ehkä vain ottaa koiraa vahvemmin hanskaan. Tosin ykkösongelman eli keppien kanssa en tiedä. Nytkin ensimmäisellä radalla olisi ollut tärkeää, että koira menee itse loppuun ja kepeiltä pääsee irtoamaan – nythän Flora ei mene loppuun, vaikka olisin itse ihan vieressä. Tai ehkä juuri siksi... No, hyvä fiilis kisoista jäi tuloksettomuudesta huolimatta! Floralla oli meno päällä.

Dingo oli mukana, koska eivät senkään kontaktiharjoitukset etene, jos laiska ohjaaja tekee niitä aina vain sitten seuraavalla kerralla tai muuten vaan mañana. Tehtiin hallin tungoksessa ja hälinässä kisaratojen vieressä kontaktia perusasennossa, paikkamakuu ja paikkaistuminen hihnanmitan päässä, jättäviä, kaukojen vaihtoja. Dingo oli oikein hyvä. Ihan nuuhkaisuetäisyydeltä viipottavat vieraat koirat olivat liian vaikea häiriö, mutta pienikin etäisyys tuotti onnistumisen. Ei hypi eikä hauku. Oikein hyvä Dingo!