Jälkikausi aloitettiin tänään. Mahtava fiilis! Jälki on kyllä minulle ykköslaji. Tosin (auton ikkunasta) hyvältä näyttäneen metsäpläntin auringon puoli oli kyllä kokonaan sula, mutta alarinteessä varjon puolella oli sitten kyllä sitä lunta vielä liikaa. Koiriahan se ei toki haitannut, ja sain tähän mahdutettua molemmille pojille pienen kaudenavausjäljen. Vekalle puolentoista tunnin jälki, noin 300 metriä, kolme keppiä (uusia hyviä keppejä, köllötelleet talven kotona kaapissa), jana reilut kymmenen metriä. Veka hippasi ja piippasi jo autolla ja kiskoi jäljelle nokka maassa. Janalla lähti vähän vinoon, mutta ei liiaksi sivuun, eteni mallikelpoisesti ja poimi jäljen nopeasti ja varmasti. Siitä lähdettiin vipeltämään. Ykköskeppi nousi hyvin. Leikittiin kepillä ja vaihdettiin se sitten herkkuihin. Kakkoskeppi jäi. Vähän sitä ennen Veka solahti puunvesan ali, ja yritykseni ylittää se napaten samalla liina toiselta puolelta johti siihen, että keräilin itseäni risukasasta ja koira viipotti menemään liinoineen. Ehkäpä se reagoi tällaiseen vähän hämmentymällä ja siksi ohitti kepin. Kolmoskeppi nousi, tästä pallopalkka. Vekan pitäisi ajaa jo kolmosen jälkiä, ja voimien säästämiseksi ajatus on nyt säästää pallottelu loppuun. Tämä oli erinomainen vuoden ensimmäinen jälki! Vekalla oli kova hinku päästä jäljelle, ja se teki työnsä hyvin. :) Vekalla olisi rotumestiksissä kolmosen koe tiedossa kesäkuun alussa. Sitä varten pitäisi parantaa janaa, ajaa jokunen kolmosen pituinen jälki ja tehdä koiralle haasteita, jotka se selvittäisi itse. 

Dingo sai noin sadan metrin jäljen, ikää noin tunti ja vartti, yksi keppi päässä, jana vain muutaman metrin. Tein hyvin lyhyen ja helpon pätkän, koska Dingollahan oli viime vuonna se tilanne, ettei se toiminut omalla jäljellä oikein mitenkään. Ensin oli motivaatio-ongelma, joka sitten ratkottiin jäljentekijää katsomalla ja peräänlähdöillä, jotka kyllä saatiin häivytettyä. Nyt en osannut ennakolta sanoa, miten koira toimii, onhan se kasvanut ja viisastunutkin talven aikana. Onko jälki nyt kiinnostava juttu, vai tiiraileeko koira talitinttejä ja maistelee teerenkakkaa? Olin valmistautunut aika lailla kaikkeen. Aikuiset koirani tunnen jo hyvin, mutta juniorista ei vielä aina tiedä – mikä on sen potentiaali, miten se kehittyy ja paljonko siitä saadaan käyttöön? Dingonkin ilmavainuinen nenä alkoi kuitenkin heti autolta lähtiessä hakeutua maata kohti. Janalla se eteni hyvin, mutta otti takajäljen. Kääntyi kun pidätin liinasta. Siitä Dingo lähti hyvin jäljestämään, ei zoomaillut ja ilmavainuillut ollenkaan vaan piti huolta jäljellä pysymisestä ja poimi kauniisti kepin – ylitti sen koiranmitalla ja kääntyi etsimään. Tästä herkkuja palkaksi ja tennispallon heittelyä paluumatka. Dingo yritti jatkaa jälkeä ja oli oikeasti hieman pettyneen näköinen, kun lähdettiin vain pois. Ei siis olisi parempaa aloitusta jälkikauteen voitu saada! Loistavaa Dingo. :)

Pojat kotiin, Flora mukaan. Agitreeneissä aika kiva rata, mukavasti haastavia kohtia. Alussa hyppy ja toisella hypyllä niistontapainen vastaanotto ja paikallaan seisten persjätöllä putkeen lähetys. Onnistui. Putki, pyörityshyppy, puomi, jolla kontakti aivan jumissa, vaikka oli lelu jätettynä edessä. Phuaah. Hyppy, keinu, takaaleikkaushyppy, kepit, jotka hyvin loppuun. Hyppy, putki, A, hyppyjä, putki, A, eri hyppyjä ja keinu. Siitä kurvi taaksepäin hypylle ja poispäinkäännös kepeille. Piti kääntyä vastapäivään, joka on Floralle vaikeampi suunta kääntyä. Ja poispäinkäännös kuuluu muutenkin juttuihin, jotka osataan vain teoriassa. Ensin Flora pinkaisi kääntymättä hypylle. Kääntyi väärään suuntaan, mutta löysi kepit. Sitten käännyttiin muutama kerta lelu kädessä ja saatiin koira hyvin kepeille – hyvin haki kepit, vaikka piti vain kääntyä lelulle. Flora oli hyvässä vedossa tänään. :)