Sunnuntaiaamu valkeni niin ankean sateisena, että ulkotreenejä ei viitsinyt edes miettiä. Tehtiin aamuruokatreeninä minuutin ryhmäpaikkamakuu. Tämä oli ok pois lukien yksi kerrallaan kutsumisen pieni sählinki. Koska be a splitter, not a lumper, iltapäivällä palattiin teemaan tekemään riviin jättöjä ja sivulle kutsuja istumasta yksi kerrallaan useampi kappale ilman paikalloloa. Kutsuin nimellä ja ohjasin sivulle pienellä käsiavulla, koska vieressä sanottu käskysana saa kaikki reagoimaan. Ajattelin siis evl:n uudessa paikkaistu-makuu-luoksetuloliikkeessä kutsua nimellä ja saada koiran sillä perusasentoon, uskoisin koirien ostavan tämän helposti. Tässäkin vähän sählinkiä ensin, mutta parani toistoilla eli lisää tätä.

Illaksi sää klaaraantui niin että päästiin treenaamaan. Teemana ohjattu. Jätin Floran istumaan, kävelin viemään motskut viisi metriä sivuun ja reilut viisi metriä taakse. Seurautin koiran merkille, jätin seisomaan ja lähetin noin viiden metrin päästä. Ensin haettin oikea ja vasen, sitten vasen ja oikea. Flora oli ihan ässä! Seisoi merkillä, pinkaisi heti oikeaan suuntaan ja juoksi suoraan lelulle. Aivan oikein! Kokeillaan jo ehkä seuraavaksi kapuloilla. Toisena teemana noudon palautukset vinosti. Ohjatussa ja evl:n uudessa kiertonoudossahan koira tulee oikealta tai vasemmalta, mitä ei ole vielä harjoiteltu. Heitin ensin ohjatun kapulan vinoon oikealle ja vasemmalle. Vasen oli täysin ok, mutta oikealta tullessaan Flora ei hakenut perusasentoa kunnolla taakse vaan jäi liian eteen. Otettiin toiset toistot niin että jätin koiran ja kapulan vähän matkan päähän ja kutsuin sieltä. Nyt tuli molemmista suunnista moitteettomasti! Floralla on kyllä fokus, vauhti ja näppäryys sitä, mitä tokokoiralla pitääkin. :) Laji sopii sille niin hyvin, lukuun ottamatta yhtä pientä (tai no ei nyt niin pientäkään) desibeliongelmaa... Loppuun piti tehdä vain vähän seisomaan pysähdyksiä namipalkoin, mutta Flora oli sitä mieltä, että ei ollut treenannut vielä tarpeeksi, joten kokeiltiin vielä, miltä luoksetulon pysäytys nyt näyttää. Ensin lyhyeltä matkalta nami takapalkkana. Ensin ok, sitten Flora meni vain varastamaan takapalkan... Kokeiltiin sitten myös täyttä matkaa motsku takapalkkana. Hyvä pysähdys. Toisella toistolla Flora ennakoi ja halusi varastaa takapalkan. Otin siis itselleni toisen motskun ja palkkasin läpijuoksun, tosin tuplakäskyllä Floran pysähdyttyä itse kärkkymään taakse. Takapalkalla siis etiäppäin!

Vekalla ei oikein suksi luistanut ohjatussa. Tein samoin kuin Floran kanssa. Veka jumitti merkillä ja vasta monennella käskyllä haki motskut, lähtien merkiltä suoraan taaksepäin ja juoksennellen etsimässä leluja, näytti nuuskivan ne esiin. Helpotin vaihtamalla palloihin ja viemällä ne viiteen metriin suoraan sivuille. Eihän viisi metriä ole kuin puolitoista loikahdusta. Mutta ei, Veka jumitti merkillä edelleen. Johan on kumma juttu. Monennella käskyllä haki kyllä. Mietintämyssyä etsimään taas. Toisena teemana noudon palautukset. Ohjatun kapulaa sivulla ja pk-kapulaa eteen. Koiran pitäisi siis oppia että ohjattu ja sitä hyvinkin paljon muistuttava kiertonouto sekä tunnari ja metalli tuodaan sivulle, isot puukapulat tasamaalta ja isoilta esteiltä eteen. Aika näyttää, onko se ylivoimaista. Isoin riski on, että Veka tuo pk-kokeissakin sivulle, mutta se riski nyt otetaan, koska tokossa tullaan kisaamaan enemmän. Nyt siis Veka ei tuonut sivulle, koska viimeksi sanottiin, ettei niin saa tehdä. Perusasentokäskyllä tuli. Käskysanan toisto ja palkka. Näitä muutama, sitten kapulan vaihto ja muutama toisto eteen, ei ongelmaa. Sitten jätin koiran ja kapulan takaviistoon, kävelin vähän, Veka tuli mukaan ja kun pysähdyin, se luonnollisesti pysähtyi perusasentoon, eli näin onnistui hyvin. Sitten vielä muuta pk-kapula eteen, ok ilman sivulle yrittämistä. Uskoisin, että tämä tästä lähtee sujumaan.

Dingonkin kanssa kokeiltiin ohjattua. Se ei pysynyt merkillä, ei meinannut löytää palloja, lönkytteli targeteille ja leikki pingviinillä. Sitten tuuli nousi ja toi jonkun niin vastustamattoman ihanan ilmavainun, että Dingo unohti kaiken muun. On oikeasti hieman hankala tilanne, kun koira on niin matalaviettinen, ettei sitä voi hetsata millään, ja niin pehmeä, että minkäänlainen pakko ei tule kysymykseen, eikä yhteistyö ohjaajan kanssa ole sellainen kantava voima kuin se Vekan kanssa on (Floran kantava voimahan onkin hinku palkoille). Turhapa sitä sitten on yrittää vääntääkään, joten koira kiinni ja pois paikalta. Tehtiin kuitenkin vähän matkan päässä perusasentoja ja eteentuloja, nämä sujuivat kivasti, koska namit heti saatavilla koira pysyi hommissa kiinni.