Kotitreenin aiheena tänään uusi käskysana seisomaan pysähtymiselle. Todella harvoin olen vaihtanut käskysanaa, mutta nyt käytössä oleva on kulunut rikki. Sitä on Floran ja Dingon kanssa käytetty liian monta kertaa epäonnistuneesta suorituksesta, ja siitä on tullut ääntä korottaen toisteltu ja puolivillaisesti toteltu ohjaajan ja koiran huonossa mielentilassa käytetty sana. Siksi: uusi sana. Vekalla ei ongelmaa ole, mutta en edes yritä muistaa eri koirille samaan asiaan eri käskyjä.

Sheippaamalla lähdettiin liikenteeseen. Ensimmäisellä kierroksella seisomisen poimiminen: koira pysähtyi seisomaan, naks. Dingo hoksasi tämän heti, samoin Flora, joka teputti reippaana kuten seisomista aina, ja Veka sai nopsasti juonesta kiinni pienen pyörähtelyn ja parin naksun jälkeen. Toisella kierroksella käskysanan liittäminen: seisomisen ja naksun väliin käsky. Tämä meni yhtä hyvin, kukaan ei lähtenyt säätämään mitään.

Kolmannella kierroksella haettiin ärsykekontrollia. Aina muutama seisominen, sen jälkeen istu tai maahan. Seisomisia oli tehty jo hervoton läjä, joten suorastaan odotin tässä vääriä asentoja, mutta ei! Koirani ovat vaan niin fiksuja! Dingo kyllä meni kaksi istumista maahan, mitä se on tehnyt välillä muutenkin, mutta kun hiukan odotin, se nousi ja nokkelasti korjasi itsensä istumaan. :) Flora teki kaikki näppärästi ja nopeasti oikein. Veka istui ensin hyvin hitaasti miettien, kuuliko nyt oikein, mutta sai sitten varmuutta ja istui hyvin. Olipa niin hyvä ja kiva treeni!