Uudenvuodenaattona ei treenattukaan, vaikka joku iltaruokatreeni piti tehdä. Floralle tuli kuitenkin ilotulituspaniikki. Se ei ole ennen hermostunut uutenavuotena, mutta mikään yllätys tämä ei viime vuoden laukauspaniikkien ja viime kesän ukkosella ja sateella hallissa ahdistumisen jälkeen ollut. Flora rauhoittui sitten saunan lauteiden alle lymyilemään ja palautui normaaliksi yhden aikaan yöllä paukkeen loppuessa. Veka ja Dingo eivät kirjaimellisesti korvaakaan lotkauttaneet koko iltana. Alue on rauhallinen ja pauke maltillista.

Uusi vuosi korkattiin toki tokotreenillä. Dingo hyppi ja pinkoili häntä suorana innosta. Aloitettiin muutamalla lelupalkkanoudolla, aivan mainio vauhti ja asenne! Ruutuun menoa targetille. Sanna pallopalkkasi, ja ensimmäisen palkkauksen jälkeen Dingo ajatteli taas oikoa ja hakea pallon suoraan. Muutenkin tänään koipienkäyttö tuntui korvaavan päänkäytön ja viereisen kentän agimeteli oli vaikea häiriö. Helpompi lähetys lähempää, ja lopuksi pallo valmiina ruudussa. Tunnari: unohdin hakea lisäkapuloita, joten käytössä oli vain kolme. Vein ensin oman itse kuten kotona, Dingo haki sen hyvin. Sitten Sanna vei, ja Dingo toi ensimmäisen eteen osuneen väärän ilman mitään haistelua. Kävin sitten kävelemässä kapuloilla, Dingo haisteli ja toi oikean. Sitten onnistui myös Sannan viemän oman tuonti. Hyvä Dingo.

Flora aloitti syömällä vähän nameja maassa. Kerroin sille, että nyt tehdään tokoa ja on tokopanta kaulassa. Metelöinnin takia yritetään nyt tehdä selvä ero tokotreeneihin, joissa ei saa huutaa, ja agitreeneihin, joissa saa huutaa. Jos tokossa huutaa, menee hetkeksi maahan ja syö rauhoittuneena muutaman namin. Liikkeellelähtöälähdys voi kuulua, koska en näe realistisena päästä siitä tällä koiralla eroonkaan, mutta koko matkan haukkuminen ei käy.

Aluksi takaperin kävelystä jättäviä naminheitoin, kaikki oikein. Lisää nameja ruudussa, Sanna heitti syötävän Floran osuttua targetille. Nämä hyvin. Sitten kierrettiin merkkiä, ensin läheltä ja sitten aina askelen kauempaa. Useimmat kierrot hyvin, muutaman jouduin keskeyttämään huutamisen takia. Tämäkin namipalkoin. Lopuksi yksi suora luoksetulo, vauhtipalkka ja pienet leikit, ärrr purrr. Flora oli hyvässä vireessä tänään. :)

Vekakin pääsi mukaan, yritettiin ottaa rauhallisesti ja toivottiin haukkarin kestävän jo. Veka loikki ja louskutti aivan kipinöissä päästessään vihdoin treenaamaan. Ruutuun mentiin, ensin tosi hyvin targetille, sitten ilman targetia myös oikein hyvin kun vain reagoin stoppaamalla koiran ollessa oikeassa paikassa. Vekakin yritti kyllä oikaista hakemalla pallon suoraan Sannalta... Merkkiä kiertämään Veka flänkkäsi, muuten hyvin. Pysäytin läpijuoksujen lisäksi kerran seisomaan, kerran maahan ja kerran istumaan. Istumaan pysäytystä ei ole koskaan tehty, mutta evl:n uudessa liikkeessä sitä tarvitaan. Veka istui! Hyvä Veka! Zetassa seisominen meni istumiseksi. Noudon palautuksia sivulle, huhuu. Oli kyllä perusasento ihan jossain. Veka kiersi takaa aivan liian kaukaa varoakseen osumasta kapulalla jalkaani. Loppuun tehtiin kyllä ilman kapulaa hyviä perusasentoja pallopalkalla. Oli kyllä NIIN ihana treenata kunnolla Vekan kanssa pitkästä aikaa!

Dingo tuli toiselle kierrokselle. Merkinkierto meni juoksenteluksi, otettiin keskemmälle kenttää isompi kohde (estesiiveke). Kiertäminen ei ole lainkaan ollut Dingon lempparijuttuja, mutta nyt meni oikein hyvin! Vauhtipalkka lelulla. Sitten häiriökontaktia, Sanna häiriköi ja Dingo meni kyllä vaikeampiin hämyihin, mutta korjasi aika hyvin ja kesti helpommat häiriöt. Loppuun "ihan äkkiä vähän" tokohyppyä nyt ilman targetia, säätämiseksi meni lähetysten kanssa kun oma toiminta oli hajanaista. Hypyt sinänsä ok pois lukien yksi pieni kolaus.

Floralle jäi vielä hiukan aikaa loppuun. Luoksetuloja lelupalkalla, suoraan sivulle ja pysähdyksen kautta. Flora mekkaloi niin että joutui pari kertaa maahan jäähdyttelemään. Tuntui auttavan, tuli sitten hiljaa eikä silti hitaasti.

***

Vuosi 2014 oli harrastuksissa menestys, mutta terveysrintamalla tuli lunta tupaan senkin edestä. Vekan piti tehdä koularit jäljeltä ja viestiltä, mikä voidaan katsoa tavallaan saavutetuksi, koska jäljeltä saatiin kaksi koularia, vaikka viestikokeisiin ei eri syistä päästy edes yrittämään. Agilityssä piti kisata, mutta se vaihtui tokoon kun takajalan ontuman takia kuvatusta selästä löytyi kulumamuutoksia. Ei selvinne koskaan, johtuiko ontuminen loppujen lopuksi selästä vai kiven kehittäneestä virtsarakosta ja sen takia turvonneesta ja kipeästä eturauhasesta. Oli niin tai näin, kulumaa on ja agility jätettiin, koska siinä kehittyminen vaatisi nimenomaan vauhtiin panostamista kolmosen radoilla. Selästä ja takasesta ei ole sen koommin harmia ollut. Virtsakivileikkauksesta toivuttiin hyvin eikä silläkään osastolla ole mitään oireita enää ollut. Loppuvuoteen putkahti vielä lisää saikkua hauiksen rasitusvammasta.

Floran piti panostaa maastoihin ja tehdä kivakivaa tottista. Tämä heitti kokonaan häränpyllyä kun pk-tottikselle jätettiin eskaloituvan ääniin reagoimisen myötä hyvästit ja maastojen tekeminen lopahti sen mukana. Agilityssä piti päästä kolmosiin ja ehkäpä tehdä joku nollakin. Yhteinen sävel radoilla alkoikin löytyä, ja noustiin sekä kakkosiin että kolmosiin, mutta talvella koin kisaintovajetta, joten kolmosia ei vielä korkattu. Pk:n tilalle kaivettiin kaapista toko, koska koira tarvitsi agin ohelle lisää tekemistä enkä saa itseäni motivoitumaan oikein mistään ilman koetavoitteita. Tokoilu ei kaikilta osin sujunut kuin tanssi, mutta loppuvuoteen saatiin heti ensimmäisellä yrityksellä avoimesta pari vuotta sitten saamatta jäänyt ykköstulos ja menolippu voittajaan. Ja ennen kaikkea tässä kokeessa tehtiin yhdessä töitä hyvässä vireessä, mikä tuntui kaikkien Floran kanssa koettujen epäonnistumisten jälkeen paljon hienommalta kuin miltä se varmasti näytti!

Dingon tavoite oli kasvattaa turkki ja saada koira kutisemattomaksi. Nämä toteutuivat, mutta vain lääkityksellä. Alkuvuonna kutina nitistettiin kortisonilla, joka ajettiin alas syksyllä. Mutta nopeasti kävi ilmi atopian olevan niin vaikea-asteinen, että kaikista mahdollisista tukihoidoista huolimatta kutina oli sietämätöntä ilman lääkitystä. Aloitettiin Atopica, joka toimii, ja koira voi hyvin. Vinolantiosta ei ole ollut pientä selkäjumia enempää harmia, mutta jotta ei olisikaan, agility vaihtui jo alkuvuonna tokoon. Tokon lisäksi treenattiin jälkeä ja viestiä, ja kaikissa edettiin harppauksin niin kuin nuoren koiran kanssa edistytään kun kehitys on vielä jatkuvaa uuden oppimista. Yllättäen hurahdettiin myös treenaamaan paimennusta koiran sytyttyä lampaisiin.

Vuonna 2015 Vekan päätavoite on viestikokeeseen pääseminen. Tuloskin olisi tietysti hieno juttu. Jälkeä treenataan ja siinä kisataan toivon mukaan rotumestiksissä (mikäli eivät satu aivan alkukauteen), mutta muuten tuskin jälkikolmosen koepaikkoja lähdetään metsästämään. Tämä tietysti edellyttää, että koira pysyy kunnossa. Tokossa yritetään saada voittajan ykkönen ennen sääntömuutosta. Voittajan koularin hakeminenkaan ei ole poissuljettu, jos kokeissa lähdetään jonkinlaiseen nousukiitoon. Mitään estettähän kokeissa onnistumiselle ei ole, jos vain jaksetaan hioa liikkeisiin suoritusvarmuutta, koska yhteistyö Vekan kanssa sujuu hyvin eikä sitä koetilanne häiritse. Tokon treenimäärä vain jää maastokauden alettua pieneksi.

Florallekin yritetään tokossa saada voittajan ykkönen ennen sääntömuutosta. Jos se pystyi suorittamaan avoimen luokan saamatta kehässä paniikkikohtausta, ei ole syytä, miksei se pystyisi samaan ylemmissä. Floran kanssa ei haeta koularia, koska kokeet hermostuttavat sitä niin että ei käydä yhtään ylimääräistä koetta. Agilityssä sertit ovat tietysti haaveena, mutta ne ovat liian iso pala asettaa suoraan tavoitteiksi. Pyritään kuitenkin sille tasolle, että ne olisivat mahdollisia.

Dingon kanssa ei mihinkään osallistumisen suhteen suunnitelmia voi olla, koska se on kiellossa niin kauan kuin saa atopiaan lääkitystä. On kaksi asiaa, joista en periaatteesta koskaan purnaa, koska se on vaan turhaa: säännöt ja arvostelu. Nyt on kuitenkin poikkeuksellisesti todettava, että SKL:n dopingsääntö on sekä kohtuuton että epäoikeudenmukainen. Niin kutina kuin lääkityskään eivät ole koskaan Dingon treenaamiseen vaikuttaneet mitenkään, eikä kokeissa ole mitään sen kummempaa kuin treeneissäkään. Siksi fyysisesti ja psyykkisesti suorituskykyisille kroonikoille olisi oikein antaa osallistumisoikeus – niin kuin kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaville koirille on annettukin. Ketään muuta tämä poikkeus ei kuitenkaan jostain perustelematta jääneestä syystä koske (antidopingtoimikunta ei tätä koskevaan tiedusteluuni vastannut yhtään mitään), joten vaihtoehdot ovat vähissä. Kun koiraharrastaminen on elämäntapa, ei nuoren koiran jättäminen iäkseen pelkkään takapihahöntsäilyyn tunnu todelliselta vaihtoehdolta, eikä se olisi aktiivista koiraakaan kohtaan oikein. Ajatuksena onkin pitää Dingolle lyhyt ja tiivis lääkkeetön kisakausi jossain vaiheessa kun koiran kanssa ollaan niin pitkällä, että voidaan käydä kokeissa vain hakemassa tulokset. Se ei ole vielä tämän vuoden asia. Tavoitteet ovat tokossa kaikkien liikkeiden saaminen kokonaisiksi, maastoissa ykkösluokan taso, tottiksessa liikkeet haltuun esteitä lukuun ottamatta ja paimennuksessa korttien katsominen, kuinka pitkälle päästään.

uv2015.jpg