Tänään Somerolla aurinko paistoi kunnes laski. Ehdittiin juuri treenata ulkona. Kuljettamisesta pysähtyminen oli taas ohjelmassa. Maa oli niin paksussa muhkuraisessa olkisilppumudassa, etten käskenyt maahan, mutta seisomaan pysähtyminenkin oli lähes ylivoimaista. Pysäytin siis koiraa kovemmin käskemällä, kun ei meinannut mennä jakeluun. Se totteli kyllä eli hyviä pysähdyksiä, odotuksia ja maltillisia liikkeellelähtöjä saatiin tapahtumaan. Mutta Dingo koki kauempana ohjaajasta työskentelyn vaikeaksi ja halusi tulla jalkoihini pyörimään – lampaat liikkuivat taas hankalasti, koska ne väistelivät koiraa sivuilleni eivätkä pysyneet nipussa edessä, kun koirakaan ei pysynyt niiden takana. Pysähtyminen onnistui kuitenkin paremmin kuin viimeksi, menee joka kerralla paremmin. Dingo heitti myös taas vähemmän rundia ympärilläni, myös lauman takana pysyminen edistyy joka kerta. Mutta välillä se otti nokkiinsa komentamisesta ja lähti töistä pois huuhailemaan tarviten välillä jopa useamman kutsun, että tuli takaisin. Mielestäni treeni ei mennyt hyvin, mutta kouluttaja ei ollut samaa mieltä, vaan vallankin toisella kierroksella saatiin hyviä kohtia. Ja minulle selitettiin huolella kuljettamisen ideaa ja sen harjoittelua, jotta osaan viedä koiraa paremmin eteenpäin.