Perjantaina varaslähtö viikonloppuun ja nokka kohti Someroa. Mentiin viiden lampaan kanssa keskikokoiseen pyöröaitaukseen. Ensimmäinen kiekka tehtiin samaa kuin viimeksi eli liikuskelin takaperin, lampaat tulivat mukana ja Dingo niiden takana. Sain kepin, jolla voi osoittaa koiraa kauemmas, jos se änkee liian lähelle lampaita tai kiertää ohjaajan taakse. Tämähän meni hyvin.

Toisella kierroksella tehtiin harjoitusta, jossa lampaita kohti käveltiin suoraan koira hihnassa niin että lampaat siirtyivät aidalle, ja pysähdyttiin pitämään niitä siinä. Sivusuunnassa liikkumalla ne pidettiin samassa paikassa. Sitten kierrettiin sivulle ja koira päästettiin ottamaan lampaat liikkeelle. Ja taas liikuskeltiin ohjaaja takaperin ja koira lampaiden takana, sitten koira kiinni ja uudestaan. Dingo oli lopuksi aivan kuitti.

Vähän kaksijakoiset fiilikset. Dingo toimi ja teki töitä, aina silloin kun ei mutustanut lampaankakkaa, nostanut koipea, vetänyt ilmavainua tuulesta tai nuuhkinut tyttölampaiden pyllyjä (lievätkö olleet kiimassakin kun pissailivat niin ahkerasti), mistä kielsin tiukasti. Sijaistoiminnoille mentiin, kun aloittelijalle tuli paljon vaativaa ja uutta asiaa ja omassa toiminnassani oli parantamisen varaa – koiraa pitäisi vahvistaa kehumalla kun se tekee oikein, ja palautteen pitää tulla HETI. Itsellä vain on aivokapasiteetti kovilla kun kuuntelee kouluttajan ohjeita, tarkkailee koiraa ja yrittää luovia itseään oikeaan suuntaan lampaat jaloissa. Treenataan lisää ja katsotaan, tuleeko tästä meidän lajimme.