Sunnuntai-illalla perusasentosulkeiset Dingolle. Tulee hyvin kun kutsun kädet neutraalisti ja nostan vasemman eteen-ylös niin että koira saa namin kuonon ollessa oikeassa kohdassa. Kun yritin pitää käden suorana sivulla ja palkata oikeasta koiran ollessa oikeassa kohdassa, Dingo jäi liian taakse, vinoon ja irti. Kuitenkin välimalli pelitti hyvin: pieni ohjausliike tyhjällä vasemmalla ja nami oikeasta kädestä. Hyvin etenee, vaikka laiskasti on tekniikkaa hinkattu. Oppivainen koira. Eteentulossa vielä käsi keskilinjalla.

Maanantaina tottiksiin tokoilemaan. Satoi ja oli kylmä. Flora tietysti keskittyi kisamaiseen suoritukseen. Sieltähän ne kaikki vanhat ongelmat puskivat päälle kun tehtiin pari liikettä palkatta – viime kerralla Flora oli hyvä, mutta kerrasta se älysi, että palkkaa ei nyt tulekaan koko ajan, joten kamalaa ja inhottavaa on. Yritettiin lähteä seuraamaan, mutta hirveä huuto ja mekkala joka liikkeellelähtöyrityksellä. Hiljaa käskeminenhän ei tähän tehoa oikein ollenkaan. Suunnitelman vastaisesti annoin nameja kun monen yrityksen jälkeen päästiin hiljaa etenemään.

Liikkeestä maahanmeno koko liikkeenä oikein hyvin ja ns. kisapalkka eli innostavaa kehuhippailua. Nouto koko liikkeenä: komia lähtöhaukku, hyvät vauhdit, sitten irrotuksesta heti kovalla huudolla varastus sivulle, joo ei näin. Uusi luovutus, käskyllä sivulle, kisapalkka. Ja kaukot... ehkä se vaikein liike tehdä palkattomuudesta hermostuneena. Flora ei olisi noussut ollenkaan. Kävin molemmat ylösnousut ihan sen edessä komentamassa ylös. Kisapalkka. Lopuksi seuraaminen, vedin hihasta hyvänpituisen kaavion, jossa oli juoksukäännöksiä sun muuta. Tämä oli kyllä loistava, Flora pysyi koko ajan hiljaa ja skarppina kontaktissa. Ja VIHDOIN motskupalkka.

Katsottiin vielä kaukoja takapalkalla. Yritettiin koko settiä, mutta Flora mateli spagettina poikittain motskua tuijottamaan ulvoen sen perään. Yhtä vaihtoa enempää ei ilman palkkaa voi tehdä. Ei kelpaa, menin hakemaan motskun pois, koiran mukaan ja yritettiin alusta uudestaan. Sitten yksi hyvä ylösnousu ja palkka. Näitä muutama. PALJON tiukempi pitäisi olla ja vaatia kunnon suorituksia eikä aina vain palkata, jotta Flora suostuisi tekemään edes vähän jotain ennen kuin saa palkkaa. Palkkaapalkkaapalkkaa, sen keskittyminen on täysin siinä eikä mitään muuta mahdu päähän. Virtaa ja virettä on vaikka ja kuinka, vieteriä palkatta tekemiseen ei tippaakaan. Löytyisiköhän sitä natsilinjalla? Mitään hävittävääkään ei ole.

Dingon kanssa käveltiin kentälle ja palkkailin nameja saalistuttamalla kontaktin ottamisesta. Tosin sateessa ja kylmässä ei muita enää ollut häiriönä, joten helppoa oli. Sitten lyhyitä luoksetuloja: maahan ja nami tästä, sitten kävelin 10–20 askelta pois ja kutsuin, palkkana taas saalisnami. Nämä olivat tosi hyviä! Dingo ei paheksunut märkää nurmikkoa ja lähti luokse ihanaa vauhtia. Vain muutaman kerran jouduin menemään korjaamaan sen takaisin maahan. Sitten muutama toisto hiukan pidemmällä matkalla ja vauhtipallopalkalla. Pallo oli uusi NOMista ostettu nahkainen hiukan pehmeä pikkujalkapallo. Dingo vallan villiintyi tästä ja viiletti korvat tötteröllä pallon kanssa :) 

Veka. Metallikapulasta käärittiin taas kerros Cobania pois. Pitkä heitto, karkuunjuoksu ja vauhtipalkka. Hyvin tuli. Yksi toisto luovutukseen asti hidastui raville – mikään määrä vauhdin tekemistä ei varmasti koskaan kanna luovutukseen asti, mutta niin se sitten menee. Sitten niitä stoppeja. Jätin Vekan odottamaan ensin seisten ja sitten maahan, menin 10–20 askelen päähän, kutsuin nimellä, käskin puolivälissä pysähtyä seisomaan ja heitin pallon koiran toiselle puolelle, kun se oli pysähtynyt. Veka lähti reippaasti ja teki vallan hienoja stoppeja! Aaltoja! Mikähän tässä aikoinaan oli niin ylipääsemättömän vaikeaa? Näitä tehtiin vieläpä useampi, ja sitten kun otettiinkin läpijuoksu, Veka ei edes ennakoinut?! Tuli vain pysähtymättä kun ei kerran käsketty pysähtyä ja sai vauhtipalkan siitä. Kerrassaan häkellyttävää. Loistava Veka!

Dingon otin vielä leikkimään kouluratsastusraippaan sidotulla karvamotskulla, jota se ei taannoin Tallilla jaksanut jahdata. No nyt jahtasi, syöksyi heti perään ja tarttui kiinni. En pitänyt vastaan vaan käveltiin ja kehuin minkä kerkesin Dingon kantaessa niin uskomattoman hienosti niin valtavan upeaa karvalelua... ja Dingo kantoikin sitä niin polleana aina hyvän matkaa. Mahtavaa :)