Vekalle taas janoja, viimeisiä viedään. Kolme lähetystä tieltä samalle jäljelle, jolla ikää reilu tunti. Pituutta se noin kymmenen metriä. Kakkosen kokeessa pitäisi päästä paljon pidemmälle, mutta treenissä pitäisi saada onnistumisia ja tämäkin tekee tiukkaa. Veka kiskoi taas into piukassa lähetyspaikalle jäljestäen nokka maassa krepin alle. Lähetyksessäkin se oli skarppina. Veka eteni hitaasti, mutkitellen ja jäljelle oikaisten – mutta meni kuitenkin eteenpäin ja nosti heti kaikki jäljet oikeaan suuntaan! Huuh. Paljon paremmin siis ajatus kuitenkin maata kohti. Ensimmäinen keppi nousi, toisen nostin itse ja kutsuin Vekan leikkimään sillä. Kolmannella pätkällä kikkaili sienestäjä, jolle Veka antoi ensin haukut, mutta jatkoi sitten käskyllä jälkeä. Vähän keppiä oli kaarre, jonka sienestäjä oli sotkenut, mutta siitäkin selvittiin ihan hyvin ja keppi nousi. Hyvä, janat alkoivat näyttää vähän valoisammilta!

Floran ja Dingon kanssa en jaksanut treenata, tein molemmille namiruudut. Flora ruudussa: