Esineitä ja jälkiä Koivumäessä. Tallattiin täysikokoinen ruutu, josta Veka sai hakea kolme esinettä. Ensimmäinen lähetys oikeaan takanurkkaan, josta nousi ensimmäinen esine hyvin. Keskellä aika edessä puiden välissä oli toinen esine, jonka piti olla helppo nosto, ettei Veka lähtisi ensimmäisen esineen paikalle. Kolmas esine oli noin puolivälissä aivan vasemman sivurajan vieressä. Tarvittiin useampi lähetys, että ne nousivat. Pallopalkka viimeisestä. Veka etsi taas aina vähän aikaa ja pysähtyi kysymään, ja sain treenikavereilta noottia kaikista lisäkäskyistä. Mitä enemmän aikaa kului ilman löytöä, sitä lyhyemmän aikaa Veka jaksoi jatkaa – mutta jatkoi kuitenkin ja nosti kaikki esineet. Ilmakin oli taas niin tyyni, että koira juoksi aivan läheltä esineiden ohi saamatta vainua.

Dingo oli ihan super :) Jäätiin etsintälinjalle kaverin lähtiessä viemään esinettä ruudun takaosaan kadoten näkyvistä puiden taakse. Dingo lähti hyvin, katosi puiden taakse, lähti paluujälkeä pitkin takaisin ja oli jo tulossa pois, mutta puolimatkassa yhtäkkiä kääntyi poikkisuuntaan ja menojäljille päästessään vallan spurttasi vauhtiin esinettä kohti juosten hetken päästä korvat ilosta litteinä monen koiran kuolastaman hanskan kanssa takaisin. Hieno pinko!

Vekan jälki meni aivan pieleen heti janalta alkaen. Sen piti tehdä lyhyt ja helppo palauttava jälki, sata metriä ja keppi. Jana oli reilut kymmenen metriä ja saatoinkin vähän matkaa, mutta ei. Viisi metriä ja sivuun, sitten pysähdys kysymään kun pidätin liinasta. Takkuisesti päästiin jäljelle asti. Jossain vaiheessa Veka vain hukkasi sen eikä etsinyt sitä enää vaan meni jumiin kun aloin olla vähän hiilenä. Uhkaavan pimeän takia kaikki olivat lähteneet jäljilleen yksin eikä merkkejäkään ollut – tai oli, mutta jotain muita. Veka poimi sitten tämän harhan ja jäljesti sitä tielle. Palattiin jopa janalle, mutta koira ei tehnyt töitä, joten ei voinut mitään. Tehtiin saman tien korjaussarja: vein Vekan pidemmälle metsään, jätin maahan odottamaan ja kävelin pienen pätkän jättäen kepin loppuun. Tämä toki hyvin, Veka kiskoi vauhdilla jäljen ja taisteli löytämästään kepistä.

Dingo oli jäljelläkin oikein taitava. Alku oli vähän hektinen Dingon lähtiessä rynnimään edellä menevän kaverin perään. Jälki oli vielä ihan lähellä, joten ei ollut kävelymatkaa, että koira olisi ehtinyt rauhoittua. Heitin sille namin maahan janan lähdön viereen, jotta saatiin vähän nokkaa ja keskittymistä maahan. Jana oli silti aika levoton, eteneminen viitisen metriä kyllä ok, mutta jäljelle lähteminen pyörimistä. Vaan kun jäljelle päästiin, Dingo meni vallan mainiolla draivilla. Viitisenkymmentä metriä ja ykköskeppi, joka nousi hyvin. Kepiltä lähdössä oli taas pyörimistä, mutta Dingo etsi jäljen ja jäljesti toiset viisikymmentä metriä kakkoskepille. Jälki pääsi vanhenemaankin reilusti yli tuntiin kun monen koiran esineruudussa meni aikaa. Pätevä jälkikakara!