palkinnot-normal.jpg

Aamuyöstä startattiin kohti Pohjanmaata. Mahtavaa päästä tien päälle ja seikkailemaan. Kisapaikkana toimi Lohtajan kirkonkylän koulun kenttä. Jäljet ja tottikset tuomaroi Sami Isopahkala, esineet Veijo Kinnunen. SCY Pohjanmaan ja Lohtajan Palveluskoiraharrastajien koejärjestelyt pelasivat hyvin. Ensin päästiin maastoihin, jotka sijaitsivat mukavasti vain parin kilometrin päässä kisakeskuksesta. Odotellessa tuli Vekan nenä kalibroitua maasto- ja ilmasto-olosuhteisiin, se veti nokka pitkällä joka suunnasta ilmavainua.

ilmavainu-normal.jpg

Maasto oli Hämeenkyrön tyylistä litteää talousmetsää höystettynä runsailla suopursuilla (muille oli ilmeisesti osunut ryteikköisempiä alueita). Janan alku oli merkattu pienellä pahvikyltillä ja loppu punavalkoraitaisella kepillä. Olo oli aika epätoivoinen viime aikojen janasählinkien jälkeen. Lähdössä Veka vetikin ilmavainua ja käänsi kuononsa sivuun. Yritin vain suunnata sen eteenpäin. Veka lähtikin etenemään kohtuullisen suoraan hyvin maltillisella tahdilla. En oikeastaan osaa sanoa, mitä tässä tapahtui, eikä janasta loppujen lopuksi missään vaiheessa saatu arvostelua. Pisteitä tuli 31 eli yhdeksän pistettä lähti. Noin janan puolivälissä Veka lähti oikealle ja näytti olevan jäljellä. Lähdin perään. Tuomari huusi meidät takaisin janalle. Eli takajälki? Kutsuin siis Vekan, käännyin ympäri ja lähetin sen tätä jälkeä toiseen suuntaan. Mitä ihmettä, se lähtikin sivuun ja isolla lenkillä takamerkkikepin takaa ympäri – kuitenkin sen näköisenä, että tiesi mitä on tekemässä, joten menin perässä. Päästiin janan toiselle puolelle, Veka lähti jäljestämään eikä tuomarista kuulunut enää mitään.

Mentiin pitkään ilman keppejä – tänne jäi kaiketi ykköskeppi. Sitten alkoi keppejä nousta, ja kaikki loput viisi Veka nostikin helposti ja varmasti. Ei tarvinnut kuin lampsia perässä koiran jäljestäessä ja noukkiessa keppejä. Se nosti myös yhden metrisen karahkan, liekö jäljentekijä siirtänyt sitä tieltään. Viitoskepin jälkeen Veka alkoi kuitenkin olla aika kuitti, sen kanssahan ei ole ehditty pitkiä jälkiä ajaa ollenkaan. Kannustin useamman kerran jatkamaan käskyllä JÄLKI. Veka jatkoi aina töitä. Tultiin maantien reunaan, ja jälki jatkui kulman jälkeen sitä pitkin kuutoselle. Kuutoselta oli autolle vielä jonkin matkaa. Palloteltiin, Veka sai evästä ja lähdettiin palauttamaan keppejä vähän matkan päähän.

maasto-normal.jpg

Esineruutu oli valmiina keppien palautuksen vieressä, eikä Veka ehtinyt huilata kuin hetken. En edes napannut mitään virittelyesinettä autolta, sanoin vain että mennään etsimään. Esineruutu oli osin samanlaista kangasmetsää, osin ryteikköä, ja takaosassa meni poikittain joku hitonmoinen kaivanto, johon koira katosi näkyvistä välillä kokonaan pistäen sitten taas hieman koomisesti päänsä esiin kuin mangusti. Olin aika kipsissä enkä osannut tehdä minkäänlaista etsintäsuunnitelmaa tai ylipäänsä ajatella, mistä koiraa lähettää. Lähetin ensin ryteikköreunasta ja kävelin etureunaa pitkin Veka liikkuessa ruudussa sivusuuntaan – hyvin se upposi ruutuun, mutta mistään pistoista ei ollut tietoakaan. Se etsi ja pysähtyi välillä katsomaan ja kysymään. En jäänyt odottelemaan, vaan annoin uuden käskyn ja osoitin johonkin suuntaan. Veka jatkoi etsimistä. Pyörin siis kuin puolukka etsintälinjalla koiran risteillessä ruudussa ja välillä kadotessa näkyvistä. Sitten se toi vasemmalta takaosasta hanskan! Toinen lähetys eri etunurkasta kuin ensimmäinen eli vasemmasta. Veka kävi ensimmäisen esineen paikalla, mutta jatkoi onneksi nopeasti matkaa. Sitten se hävisi ison kiven taakse ja vain heiluvasta hännänpäästä näki, että se tarkensi esinettä. Sieltä nousi äskeisen hanskan pari. Esineistä 18 pistettä ja työskentelystä 11 eli 29, pistettä vajaa täydet eli jee! Tuomarin mukaan koira työskenteli järkevästi ja totteli aina käskyjä pysähdyttyään kyselemään (tapa, josta kovasti haluaisin eroon ja josta voisi sakottaa enemmänkin kuin yhden työskentelypisteen). Maastopisteillä 170 oli siis mentävä tottikseen. Kisatottis on aina yhtä ahdistava paikka.

Tottikseen päästiin toisessa parissa. Kentän vieressä olevassa hallissa oli käynnissä painonnostokisat, ja lattiaan pudotettavien jättipainojen ryske kantautui kuin ukkosen kumu tottiskentälle. Lämppäsin Vekaa ottamalla muutaman askelen seuraamista ja jättävien asennot taistelupallopalkalla. Ensin paikkamakuuseen. Veka seurasi hienosti ilmoittautumiseen ja paikkamakuupaikalle, mutta meni maahan vasta toisella käskyllä. Hermostuin jo etukäteen saadessani tietää, että tottikset tehdään koulun kentällä, mutta toivoin viimeiseen asti, että se olisi kuitenkin nurmikenttä. Ei ollut, vaan hiekkakenttä. Veka teloi ranneanturansa taas verille edellisessä tottistreenissä, vaikka oltiin nurmikolla, joten vähän osasinkin ennakoida maahan liittyviä ongelmia. Toki se saattoi olla vain joka kokeeseen kuuluva kiintiöyllärikin. Veka oli kyllä pysynyt maassa ihan loppumetreille asti, mutta noussut sitten lopussa ylös, ja käveli vielä vastaan palatessani koiran luo. Parin eteenmenoa odottelemaan mentäessä se ei millään meinannut pysyä sivulla vaan loiroili ties minne. Se myös pyörähti ja puri häntäänsä, jonka juuresta arvostelun jälkeen kaivoin hirvikärpäsen. Mutta sitten se seurasi nätisti seuraamisen aloitukseen ja teki hienon kaavion! Ihanaa! Painoi toki, mutta piti paikan, piti kontaktin, tuli koko ajan mukana hyvässä vireessä häntä heiluen. Tuomari kehui innokasta ja intensiivistä seuraamista. Tästä saatiin erittäin hyvä, ainoa arvosana, jonka muistan...

Liikkeestä istumisessa ei ollut häikkää, samoin liikkeestä maahan ja luokse hyvin. Liikkeestä seisomisen Veka istui. Tasamaanoudossa kapulalle hyvin, palautus toki luokattoman hidas. Hyppynouto hyvä, joskin hidas. Tuomari huomautti erikseen, miten ilmava paluuhyppy oli, vaikka koira tuli esteelle niin hitaasti. Sitten A, joka ei treeneissä ole onnistunut. Este vieläpä heilui koiran kiivetessä, ja pintamateriaali lankkujen päällä oli vähän epämääräinen. Mutta niin vain Veka seivasi ja tuli yli molempiin suuntiin! Hyvä Veka! Eteenmenossa hyvä lähtö vain vähän vinoon etuoikealle, käskyllä istumaan ja toisella käskyllä maahan. Tottiksesta saatiin 80 pistettä (kisan parhaat tottispisteet), koulutustunnus JK2 ja jäljen kakkosluokan toinen palkinto. Paljon onnea Floran velikoiralle, joka voitti! 

Olipa hyvä reissu! Mukava nähdä Pohjanmaata, kiva seurustella rotutovereiden kanssa ja tulostasommekin ylitti odotukset. JK2 Veka – luottokoira, mahtava kisakaveri, palveluscollie :)

muita-normal.jpg