Sunnuntai-illalla taas jananen Vekalle, nyt kunnolla vanhennettuna eli kaksi tuntia. Jana taas noin kymmenen metriä. Veka lähti hyvin ja eteni... johonkin viiteenkymppiin asti? Ei siis nostanut jälkeä ollenkaan. Jäin vähän ennen jälkeä seisomaan ja kutsuin Vekan takaisin. Se tuli takaisin nuuskimaan, mutta ei edelleenkään reaktiota jälkeen. Palattiin alkuun lähettämään uudestaan vähän edempää puhtaasta kohdasta. Sama juttu, ihan pokkana yli. Jäin taas odottelemaan, Veka tuli takaisin ja jäi pyörimään ja nuuskimaan, häntä nousi prinsessavilkutukseen eli se tarkensi jälkeä. Hetken pyörittyään Veka sitten pääsi jälkeen kiinni, jäljesti hyvin pienen matkan kepille ja nosti sen. Keskiviikkonahan se ajoi lähes parituntisen jäljen ilman mitään ongelmia, joten ei siinä pitäisi olla mitään vaikeaa, vieläpä tyynessä kosteassa säässä kunnon aluskasvilllisuudessa. Nyt ilmeisesti sillä on tietyt odotukset ja nenän säädöt ilmavainuasetuksilla tuoreita jälkiä varten, jolloin vanhennettu jälki ei vain osu tutkaan. Sen pitäisi korjaantua toistoilla, joita ehditään tällä viikolla vielä tehdä jokunen.

Dingo ja Flora saivat molemmat maksapannariruudun etupihan nurmikolle. Voi että kun olisi joku pelto jossain! Flora ansaitsisi saada tehdä peltojälkeä.

Maanantaina sitten tottiksiin. Vekan kanssa piti ottaa seuraamista, jättävät, hyppy- ja estenouto ja eteenmeno. Seuraamispätkä ok, paitsi hitaassa taas istui. Istuminen hyvä! Luoksetulossa taas nami keskilinjalta. Seisominenkin hyvin! Kapulaa ei ollut mukana, joten otettiin esteet pallon kanssa. Hyvä hyppy, mutta Veka ei osannut hypätä narupallon kanssa takaisin. Ei se mitään. A-esteellä sitten vain meno, jossa ei ongelmaa. Lopuksi eteenmeno, eikä tähänkään tarvittavia välineitä mukana. Viskasin narupallon vähän matkan päähän, käveltiin takaisinpäin, siitä valmisteleva ja eteen. Veka lähti hyvin ja juoksenteli kentän päässä jonkin aikaa ennen kuin löysi pallon. Ei se mitään...

Dingon kanssa tehtiin häiriökontaktia. Käveltiin kentällä, ja Dingon ottaessa kontaktia jes! nami taskusta ja naminsaalistus. Tämä oli taas hyvä juttu – Dingo vilkuili ihmisiä ja koiria, mutta tarjosi taas nopeasti kontaktia ja tykkäsi saalistaa herkkuja. Lopuksi pistin sen maahan, pakitin vähän ja otin luoksetulon. Dingo jäi maahan hyvin, mutta ehti juuri lähteä kohti huomatessaan jonkun liikkuvan lähellä. Palkaksi loput namit, varaslähtö ei haitannut kun pysyminen oli vielä vähän liikaa vaadittu kentällä. Hyvä treeni pikkupinkolle!

Kotimatkalla Vekalle puolitoista tuntia vanhentunut jana, taas se kymmenisen metriä. Ei ollut jälkivaljaita mukana, kun kerran oltiin lähdetty tottiksiin. Mentiin siis ilman. Lähetyksessä Veka yritti taas nostaa jälkeä ilmavainulla ja kun ei sitä saanut, ei osannut lähteä oikein mihinkään. Annoin sen mennä vinoon, koska se eteni kuitenkin eteenpäin. Mutta nytkään Veka ei nostanut jälkeä. Kutsuin sen ja näytin, missä jälki menee. Taas pyörimistä, tarkentamista ja arpomista, mutta sitten Veka pääsi jälkeen kiinni, ajoi pätkän ja nosti kepin. Enpä arvannut, että se menee tuoreiden janatreenien ajamisesta näin jumiin, vaikka toki tiedän, miten vahva ilmavainu sillä on.