Tänään Flora pääsi treenaamaan. Ensin putkesta hypyille, yksi suoraan ja pystyhyppy kummaltakin puolelta. Takaakierto helppo, toisinpäin ei veto riittänyt, vaan koira livahti taas takaakiertoon. Puolivalssilla onnistui (siinä on vain vauhdissa aina se riski, että olen seuraavaksi selälläni jonkun esteen päällä...). Sitten putkesta uukkari suoralla hypyllä ja kepeille avokulmaan. Flora ei ensin reagoinut kunnolla jaakotukseen vaan loikkasi pitkälle suoraan. Tiukemmalla ohjauksella parempi. Keppien haku hyvin, kun oma linja oli kunnossa, eteen lipsahti, jos hosuin edelle.

Muutama puomi. Meni hyvin alas. Sitten hetsasin lähdössä, juoksin lelua heilutellen ohi ja sain Floran provosoitua varastamaan kontaktilta pois – pysähtyi kyllä ensin hyvin eikä juossut läpi. Sama uusintana tosi hyvin: luja alas ja tassut liimattuina, vaikka kroppa nyki lelun perään. Pysymistä ei ole treenattu juuri lainkaan, kun on keskitytty alas asti pääsemiseen.

Kepeistä saatiin pieni keskustelu aikaan. Vaikeaa oli mennä loppuun, kun irtosin sivuun. Etupalkkaa ei enää uskalla ilman apparia jättää... uusinnoista Flora hermostui ja hidastui, mutta palkkasin loppuun asti menosta. On tässä duunia vielä.

Loppuun kaksi noin kymmenen esteen pätkää hypyillä ja putkilla siten, että ensimmäisellä juostiin putkesta suoraan hypyn kautta putkeen, seuraavalla kurvattiin hypyltä putken sijasta loivalla uukkarilla pussiin. Flora tuli hyvin valssilla pussiin. Vastakäännös olisi tässäkin pelittänyt ehkä vielä paremmin. Tosi hyvä treeni, tosi hyvä Flora!

Kotona Vekan kanssa pihalle. Veka hyppi innoissaan. Tehtiin jättävät muutaman askelen väleillä siten kuin etupihan nurmikkopläntillä mahtui. Istuminen heti oikein! Luoksetulossa pienellä käsiavulla eteen hiukan vinoon vasemmalle, tosiaan edes näin lyhyeltä matkalta maasta nopeasti lähtien tämä ei ole koiralle selvä kun on niin hyvin panostettu vauhtipalkkaamiseen... Seisominen myös oikein, viereen, perusasento, kehut ja pallo. Olipas hienoa!

Sitten metsän puolelle, missä odotti yksi jananen. Veka puhkui intoa päästä jäljelle eli on sillä kyllä motivaatio kohdillaan, vaikka jana on niin monesti mennyt pieleen. Ja oli niin kaunis ja suora eteneminen! Jana olikin korjaussarjaksi tarpeeksi lyhyt – en edes lähtenyt liikkeelle, vaan kymmenen metrin liinan loppupää oli juuri vielä lähtöpaikalla, kun Veka kaivoi esiin tennarin noin metrin päässä janasta. Loistavaa Veka!