Lauantai-illalla taas Vekalle kiva kymmenen metrin jana. Olin yrittänyt kiertää niin kaukaa, ettei Veka voisi täysin pläkkityynessä ilmassa nostaa ilmavainulla takajälkeä eikä etujälkeä ja jumittaa niihin, mutta niin vain se siinä taas onnistui, ja kun se on jonkun suunnan lukinnut, sitä on erittäin vaikea saada menemään enää mihinkään muualle. Vääriin suuntiin en päästänyt ja eteenpäin Veka ei millään halunnut mennä, joten ei päästy oikein mihinkään ja mökötettiin sitten molemmat.

Floralle tein huvikseni etupihalle taloyhtiön nurmikolle noin puolitoista metriä kanttiinsa tallatun ruudun ja jätin siihen esineeksi kädessä pitämäni männynkävyn. Flora pyöri ja puhkui, kun toin sen ruudulle. Ei kovin yllättäen se lähetyksellä sinkosi puhisten koko selkäharja pystyssä johonkin 20 metrin päähän ja ryntäili edestakaisin, kuono maassa kylläkin. Kutsuin sen pari kertaa lähemmäs. Hetken päästä se yhtäkkiä hoksasi tallatun alueen, osui kävylle ja heti sitä haistettuaan nappasi sen suuhunsa. Että semmonen suoritus tällä kertaa :D

Dingolle ripottelin samaan ruutuun maksapannarinpaloja. Dingo nuuskutti ne sieltä kovalla tuhinalla.

Sunnuntaina aamutreenit. (Olisi kyllä kannattanut vain kääntää kylkeä kellon soidessa.) Hallilla Floralle ensin agia. Kentällä oli hyvin esteitä, joista sai improvisoitua monta kivaa ratapätkää eri variaatioin. Mentiin hyppysuoria, putkia, keppejä ja A:ta. Hauskaa oli, ja A:n kontaktikin meni oikein! Niin kauan Flora meni hyvin ja lujaa, kunnes pitikin kääntyä. Yritin sylivekkimerkkauksella hyppysuoran kolmannelta hypyltä uukkaria, mutta Flora ei välittänyt ohjauksesta lainkaan, vaan paineli täysillä pitkälle suoraan. Ei vaan jaksa jarruttaa. Tehtiin tämä sitten ihmisnuolella, ja koiran ilme oli kyllä näkemisen arvoinen sen lähestyessä hyppyä ja alkaessa sittenkin jarruttaa: etkö OIKEESTI meinaa väistää?! Näin siis onnistui. Mutta  seuraavalla hypyllä ei ihmisnuolta voinut tehdä, ja sylivekkivastakäännöksellä taas sama juttu eli hirveä tiikeriloikka suoraan ja sitten vielä jojona takaisin. Näitä uusittiin kunnes onnistui, ja siitä Flora Hermostui, joten kun lopuksi jatkettiin rataa vielä kepeille, ei viimeistä väliä hermojen kiristyksen takia voinut tehdä mitenkään päin. Väännettiin, kunnes onnistui. Hiki tuli taas.

Veka areenalle. Seuraaminen ok, istuminen ja maahanmeno ok, mutta seisominen meni istumiseksi ja saatiin uusia monta kertaa. Palkkasin Vekaa geelipallolla, johon olin sitonut grippiliinaa, ja sain Vekan vallan taistelemaan siitä. Hyvä! Vähän yhteisöllisempää palkkausta kuin pallon heittely. Varsinaisena teemana luoksetulon eteen istuminen. Pallon kanssa hankalaa, joten toin käden keskilinjalle ja annoin namin siitä koiran tullessa. Hyvin, näitä vielä lisää.

Kotimatkalla ajettiin Vekalle menomatkalla tekemäni jana. Vain kymmenen metriä, mutta se olisi tuskin huonommin voinut mennä. Olin unohtanut jälkivaljaatkin kotiin, joten toin Vekan janalle pannassa ja irrotin hihnan lähetyksessä. Eipä tullut ainakaan häirittyä sitä liinalla. Lähetin, Veka eteni suoraan sen viisi metriä kuten aina ja kääntyi vasemmalle kuten yleensäkin. Harhaili kuvitteellisen liinanmitan sivuun, sitten kutsuin takaisin. Uudella lähetyksellä Veka suuntautui paremmin eteen ja lähti reippaasti suoraan, mutta ylitti jäljen reagoimatta siihen, kierteli jossain jäljen takana ja lähti sitten takajäljelle. Kutsuin takaisin ja lähetin janamerkillä oikeaan suuntaan. Tästä oli vain pieni pätkä ja päässä keppi. Veka ei ajanut jälkeä, vaan jolkotteli vetämässä ilmavainua. Kepin se toki löysi. Palkkasin vain kehumalla ja heittelemällä keppiä. Palloa ei ollut tullut mukaan eikä sitä tällaisesta sompailusta kyllä kuulu saadakaan. Janan lisäksi saatiin siis lisää ongelmia eli kun on tehty paljon heti tuoreeltaan ajettuja janatreenejä ja niin vähän oikeita vanhentuneita jälkiä, Vekan nenä ei ole sitäkään vähää orientoitunut maahan. Muutama päivä aikaa korjaussarjoille...