Maanantaina ankeudessa Dingon kanssa tottiksiin. Ensin katsottiin kouluttajan kanssa koiran leikittämistä. Dingo ei leikkinyt kanssani farkunlahkeella. Kouluttajan kanssa kyllä vähän. Zoomaili kaikkea muuta ja pinkoi ihmisten luo. Ei ole vähään aikaan oltu kentällä muiden kanssa, liekö siksi ei kakara enää ehkä muistanut, kenen kanssa siellä kuuluisi puuhastaa... tuli se sentään kutsumalla luokse. Ja oli kovin, kovin iloinen! Pallokin!

Sitten toinen kierros kuukauden teeman eli ampumisen parissa. Tehtiin namin perässä eteen ja sivulle tuloja, oikein hyvinkin. Ehdittiin tehdä aika paljon, koska laukauksia sai taas odottaa. Niitä tuli kaksi ja sitten toiset kaksi. Ensimmäisillä Dingo kiinnostui, vilkaisi ja höristi korviaan ääneen suuntaan. Toisilla se vain kyttäsi toiveikkaana ankkafileitä. Jälkimmäisellä ehkä hiukan korvat värähtivät. Kannattaa nyt kyylätä ja syynätä sitä piskiä ja saada hermokohtaus, jos se edes kuulee paukut. Tai sitten ei.