Sunnuntaina menin Poriin katselemaan tokon SM-finaalia ja ihastelemaan upeita suorituksia. Katselin etenkin ohjaajien liikkumista seuraamisessa ja kehupalkkoja liikkeiden väleissä sekä vauhteja ja stoppeja. Ostin kisoista ohjatun noudon kapulat ja menin illalla lähikentälle Dingon ja kapulan kanssa. Annoin kapulan sen suuhun, kävelin takaperin ja kehuin koiraa kovasti. Dingo käveli mukaan kantaen kapulaa. Maahan laskettua kapulaa se ei vielä ottanut, mutta heitetylle kapulalle se juoksi innoissaan. Kapulalle päästyään Dingo ei heti halunnut nostaa sitä, mutta kuten edellisessä esinetreenissäkin, se alkoi nopeasti tuoda kapulaa keskeltä (ei laipasta) pitämällä, koska siitä sai palkkaa ja muusta ei. Sitä siis sain, mitä vahvistin! Ongelmahan vain yleensä onkin ensin saada sitä jotakin sen verran, että pääsee vahvistamaan. Ohjatun noudon kapula on kuitenkin niin kevyt ja maavara niin suuri, että se on helppo poimia. Kapula myös pysyi suussa, kunnes otin sen IRTI-käskyllä heti kun Dingo oli tarpeeksi lähellä. Loistavaa edistystä! Pätevä Tinko Pinkonen. Ja ahne...

Maanantaina pojille kaket & tunnari -päivä. Asettelin Dingon etutassut matonreunalle, jotta olisi helpompi nähdä, ettei etenemistä tule. Vaihdot vieläkin ihan nokasta ohjaamalla. Tunnarissa kuusi tunnarikapulaa ja välissä ruskeita nameja ruskealla matolla. Nuuhnuuhnuuh. Namit syötyään Dingo toi silti kahta väärää tunnaria. Poistin kapulat ja tein kokonaan uuden tunnarin – nyt Dingo meni hyvin haistelemaan ja otti ja toi heti oman. Hyvä!

Veka myös matonreunalla ja vaihdot nami nokassa. Sillä sitä etenemistä helposti tulee maa-seiso-maa-vaihdoissa, ellei ole tarkkana. Tunnarissa samoin herkkuja. Veka nuuhki ne esiin, haisteli kaikkia tunnareita ja otti ja toi oman. Hienosti! Namit kapuloiden seassa äänestettiin siis jatkoon.