Koivumäessä. Vekalle tehtiin ensin näköjanan näyttö. Esittelin janalla noin parissakymmenessä metrissä seisovan Miinun, sitten vein koiran pois. Vekan jäljen hautuessa tehtiin Dingolle näköjana. Ajatus oli hyvä, toteutus ontui. Dingolle näytettiin herkkupurkki, sitten odoteltiin polulla Miinun pääsevän janalle. Toin Dingon katsomaan, ja taas näytettiin purkki janalta käsin, joka oli vain viitisen metriä. Käänsin koiran pois ja laittelin valjaita, kunnes Miinu oli päässyt näkymättömiin tekemään muutaman kymmenen metrin jäljen. Sitten Dingo janalle ja JÄLKI. Dingo eteni hyvin, mutta olisi lähtenyt takajälkeä nuuskimaan. En päästänyt, jolloin se kääntyi ja alkoi ottaa ilmavainua. Tässä tuli ensimmäinen moka eli Dingo sai havainnon Miinusta kauempana polulla, kun en älynnyt odottaa häntä mukaan jäljelle. Dingohan jumittui tähän tarkkailemaan ja ilmavainuilemaan. Lähetin uudestaan, sama juttu. Kolmannen lähetyksen jälkeen Dingo vihdoin laski nokkaansa sen verran, että sai jäljestä kiinni ja lähti maata pitkin. Tässä se toinen moka eli kun en kerran ottanut jäljentekijää mukaan, en tiennyt missä jälki kulkee – tässä vaiheessa se pitäisi vielä tietää, että oppii lukemaan aloittelevaa koiraa. Välillä pysähdyin kuonon noustessa, mutta muuten sujuvasti Dingo ajoi jäljen ja löysi purkin, joten hyvä harjoitus kuitenkin!

Veka lähti janalle perinteisen huonosti: käveli muutaman metrin ja käppäili sitten etsiskelemään jälkeä vasemmalta ja oikealta. Otin uuden lähetyksen ja sain nyt koiran paremmin viritettyä sinne, missä se jäljentekijän näki: nyt Veka teki täydellisen janan. Erinomaista. Jälkeä oli parisataa metriä, ja sekin ajettiin hyvin poimien molemmat kepit. Hyvä Veka!

Sitten vielä pyörähdykset kentällä. Dingolla oli kivasti intoa kentälle päästäessä. Tehtiin lyhyitä luoksetuloja käsiavulla eteen istumaan. Ja ensin vähän paikalla odottamista, jota luoksetuloon myös tarvitaan. Sitten lyhyitä vauhtiluoksetuloja maasta pallolle. Hyviä toistoja saatiin monta. Sitten jätettiin pallo kentän päähän Vekalle eteenmenopalkaksi ja käveltiin ura kentän korkeaan kasvillisuuteen muutaman askelen seuraamisilla. Nämäkin oikein hyviä! Loppuun vielä parit edestä sivulle tulot naminsaalistuspalkalla pieneksi vireennostoksi Dingon alkaessa väsähtää pitkällä seuraamisella.

Veka teki ensin muutamat perusasennot intohihkujeejeekehupalkoilla. Sehän tulee usein nihkeästi perusasentoon, koska sitä palkataan harvoin ja korjataan usein. Nyt se teki riemullisia perusasentoja! Sitten se eteenmeno. Hyvä valmisteleva osuus heinikkoon tallatun uran alkuun, mutta Veka lähti etuoikealle esteille. Kutsuin pois. Toisella toistolla sama, kutsuin taas pois. Koira sivulle ja kunnolla viritys suoraan eteen: nyt onnistui, Veka lähti kuin torpedo suoraan uraa pitkin. No, ensimmäisillä yrittämillä se lähti vaikkakin vinoon kuitenkin lujaa ja juoksi siihen suuntaan suoraan sen verran kuin kokeissa täytyykin, joten ei stressata tästä, vaikka koekin on taas tulossa: ilmoitin Vekan rotumestaruuksiin syyskuun alkuun. Loppuun vielä muutamat luoksetulot eteen istumaan, sehän pitkällä matkalla usein mättää, nyt pallolle toki ok.