Torstaina etsittiin esineitä. Vein neljä esinettä takareunaan riittävin välein (kävellen siis rajat) ja hain Floran. Otin sen lähetykseen ja ajattelin hetkisen harjoitella odottamista... Flora muisti kolmen sekunnin säännön ja singahti sitten itse matkaan kun ei käsky tullut ajallaan. Pienen hetken päästä se pinkoi takaisin hammasharja suussaan. Luovutus tipahduksen kautta ja narulelupalkka. Pitäisi ehkä hakea vähän haastetta ja piilotella pieniä esineitä.

Veka... laiskistelin helteessä ja yritin vain lähettää sen suuntaamalla hyvin. Jos se kuitenkin menisi riittävän pitkälle suoraan... vasen esine piti hakea. Veka upposi metsän siimekseen ja ilmestyi vähän ajan päästä oikealta ristikkäisen kulman esineen kanssa. Kehupalkka ja uusi lähetys samasta paikasta. Esitin nähneeni jotain tuolla! mikä se on! ja lähetin Vekan. Se rynnisti hyvin oikeaan suuntaan, mutta kääntyi ennen esinettä, lähti mutkittelevaa takarajatallausta pitkin Floran esineen paikalle ja jäljesti sivurajaa takaisin. Koira istumaan ja kävelin esineelle, joka olikin vähän pidemmällä vasemmalla kuin luulin. Lähetys ja taas sinne Floran esineen paikalle... onhan se toki vaihtelua siihen oman ensimmäisen esineen paikkaan juuttumiseen. Kävelin toisen kerran esineelle ja ihan suoraan takaisin. Nyt Veka löysi sen. Huh. Pallopalkka. Mutta: Vekalla oli nyt joka kerta hyvä motivaatio lähteä etsimään lisää ja kunnolla vauhtia, vaikkei onnistunut. Tässä ollaan tultu hurjasti eteenpäin hyvään suuntaan!

Dingo tuli hakemaan viimeisen esineen. Nyt käytiin hakemassa havainto valmiiksi viedystä esineestä. Käveltiin hihnassa ruutuun, Dingo bongasi motskun, tultiin lähetykseen. Puin liivitkin, ja Dingolla pysyi hienosti fokus koko ajan esineen suunnassa. Niinpä se lähetettynä kipitti esineelle, otti sen ja lähti tuomaan. Pakitin vähän polulle ja kehuin, Dingo spurttasi korvat luimussa tulemaan. Irti, kehut ja namipalkka. Palloteltiin vielä kotiin kävellessä. Tämä oli hyvä!