Tiistaina oli kuuma ja muutenkin mäntti päivä. Illalla vain pieni esine-etsintä pihalla. Esineruutupussista viisi esinettä per kuono. Dingo haki ensin. Aika hyvin saapuivat esineet, joku taisi pudota, mutta Dingo nosti sen empimättä itse. Hyvä! Veka toi seuraavat viisi helposti. Flora sai etsiä viimeiset vaikeimmat, oli taas nopea ja tehokas. On sillä kyllä kaikessa tekemisessä suurempi intensiteetti.

Kuvassa Dingo taannoisessa tapaamisessa veljensä Minon kanssa. Kuva Minna Saarisen.

IMG_9054-normal.jpg

Kuten kuvasta näkyy, Dingon yksi tämän vuoden tavoite on saavutettu: koiralla on ehjä karvapeite. Karva on kyljillä ohuenpuoleista ja etenkin reisissä kuivakkaa, mutta ainakin sitä on ja selkäpuoli kiiltää kauniisti. Allergiatilanne on nyt aika veitsen terällä: koira on tällä hetkellä lähes täysin kutisematon, mutta edelleen pienellä kortisoniannoksella ja pienillä rapsutteluilla. Toivotaan kovasti, että saadaan lääkitys jätettyä pois ja koira pidettyä kunnossa tukihoidoilla. Vino lantio sen sijaan ei ole enää antanut minkäänlaisia merkkejä itsestään :)

Vekan eturauhanen palautui normaaliksi viikossa. Virtsakontrollissa oli edelleen hiukan verta.

Florakin pääsi pitkästä aikaa lääkäriin, anaalirauhasimpaktion kanssa. Tulehdusta ei ollut.

Keskiviikkona 18 tunnin työpäivä ja törkeä helle. Torstaina sentään tehtiin jotain. Ensin pojille vähän maastoilua. Veka teki taas kotitekoisen näköjanan. Otin sen lähtöpaikalla sivulle, ja Veka olisi jo lähtenyt. Komensin sen kuitenkin maahan odottamaan ja kävelin sopivan lenkin metsän puolella. Janalla en kuitenkaan nähnyt koiraa maastonmuotojen vuoksi. Muutaman askelen päähän janasta pallo jemmaan, että tulisi vielä nopeasti palkka oikeasta suunnasta eikä takajäljestä. Veka lähti juosten, taas erinomaisen suoraan ja määrätietoisesti – noin puoliväliin asti ja sitten jäi pyörimään, reagoi johonkin hajuun. Otettiin uusinta. Toisella otoksella jo parempi, mutta ei jäljelle asti. Otettiin koko homma alusta, ja kun jätin Vekan istumaan, näin sen janalta. Nyt yhtä hyvä eteneminen ja jäljelle asti, kun näköärsyke oli saatu oikeasta paikasta. Ilman sitäkin Vekalla oli kyllä heti alusta asti hienosti fokus pitkällä edessä ja kuono kuitenkin suuntautunut alas eikä ylös. Eli oikealla tiellä ollaan, lisää treeniä vaan!

Dingo esine-etsi palloa. Koira puuhun kiinni ja kolme pallon vientiä eri kohdista. Ensimmäisellä Dingo kierteli pitkään, mutta meni loppujen lopuksi itse pallolle. Toinen pisto oli liian lähellä, Dingo kävi ensimmäisen esineen paikalla, ja sitten kierteli niin pitkään, että otin sen uudestaan kiinni ja kävin esittelemässä palloa. Nyt löytyi. Kolmas oli lyhyempi ja helpompi pisto.

Sitten Floran kanssa hallille. Floraa ei helle hidasta, sehän makoilee auringossakin ihan huvikseen. Aloitettiin kepeillä, jotka olivat taas sopivasti putken ja hypyn + putken välissä. Haku siis helppo, mutta lähdin liikkeelle vasta Floran pujoteltua muutaman välin, irtosin sivuun, tein persjättöjä molemmissa päissä. Sujuvat alut ja varmat loppuun asti menot, erinomaista! Tehtiin muutamat A:t ja keinut niin että heitin namin eteen ja vapautin heti kun etukäpälät olivat maassa. A ok, mutta keinulla jumia kun pysähdyin katsomaan. Kun jatkoin liikettä edes hitaasti ja sivusuuntaan, Flora tuli alas asti. Note to self: älä pysähdy töllöttämään koiraa... Sitten namipalkalla hyppelyitä, pääasiassa välistävetoja, vähän kankeita. Flora vaan hyppää niin pitkälle, että on helposti viereisen hypyn takana. Kovasti kyllä yritti tulla ohjauksiin. Sen sijaan kun loppuun tehtiin ratapätkä, Flora painoi taas sen verran kaasua, että tuli pakkovalsseja selän taakse ja kaahasi muuten vaan. Erillisinä asiat osataan, mutta radalla ei pakka pysy kasassa. Lisää treeniä!

Viikonloppu ollaankin reissussa: Dingo pääsee kokeilemaan leirielämää!