Perjantaina ajeltiin Dingon kanssa Ilmajoen Riistavallille collieyhdistyksen Pohjanmaan alaosaston järjestämälle leirille. Olimme molemmat päivät metsäjälkiryhmässä. Leiripaikka oli hyvin varusteltu, järjestelyt toimivat ja maastot olivat hyvät. Lauantaiaamuna suunnattiin leiripaikan lähelle maastoihin ja käytiin läpi koirien taustat ja tavoitteet. Esittelin tilanteemme: pentuna keppien kautta suoraan metsässä tehty jälki sujui, mutta teinikoira ei jaksa keskittyä tyhjiin väleihin nyt tippaakaan, vaikka nostaakin esineet hyvin, eikä allergiaturvallista muurahaisvastaista jälkinamia ole löytynyt. Metsäjälkeä koulutti Erja Juvakka, jonka mietintämyssystä löytyikin se toivomani niksi, jolla Dingo saatiin ajamaan jäljet innostuneesti ja keskittyneesti ilman ruokaa maassa.

Koiralle jälkivermeet ja metsään. Erja hetsasi Dingoa herkkupurkilla ja lähti tallaamaan lyhyen jäljenpätkän. Jäimme lähtöpaikalle katselemaan, Dingo oli aivan täpinöissään lähdössä perään. Erja jemmasi purkin, tuli sivusta kiertäen takaisin, näytti tyhjät kädet, ja Dingo lähetettiin jäljelle. Tämä toimi! Dingo ajoi jäljet hyvin motivoituneena reippaalla tahdilla kuono maassa ja löysi purkit. Näitä tehtiin muutama kerrallaan aamupäivällä kaksi settiä ja iltapäivällä yksi. Aluksi Dingo otti vielä pienesti ilmavainua, mutta viimeisillä pätkillä ei enää lainkaan.

Jippo oli siis se, että Dingo on niin valtavan kiinnostunut ihmisistä ja siitä, mitä heillä on ja mitä he tekevät. Nyt se sai jotain todella kiinnostavaa, minkä perään se halusi lähteä. Kuitenkin se teki sen maavainulla. Olin vallan onnesta fyyrkanttisena, kun koiran päähän saatiin se oikea oivallus! Sää oli todella kuuma ja kostea, ja pitkän maastopäivän jälkeen väsytti. Illalla saunaa, lätynpaistoa nuotiolla ja yömyöhään koirajutustelua... ihana päivä! Ihana koiraharrastaminen, ihanat koirat, ihanat leirit :)

img_0699-normal.jpg

Sunnuntaina jatkettiin samalla teemalla edeten nyt seuraavaan vaiheeseen: jäljentekijän lähtö tehtiin samoin, mutta Dingo vietiinkin autolle ja vasta hetken päästä takaisin jäljelle. Tämäkin sujui juuri niin kuin piti, ja jäljessä oli jo vähän mutkaakin. Sitten toinen samanlainen, mutta nyt Dingo sai odottaa autossa jäljen vanhenevan jonkin aikaa. Tämäkin meni hyvin: loppupäässä oli mutkia, joista yhdessä Dingo käveli jäljeltä pois, mutta etsi sen sitten uudestaan eli nenä ja aivot olivat käytössä. Iltapäivällä tehtiin vielä viimeinen kolmen pätkän setti, jossa Miinu toimi purkkien viejänä, mutta tehtiin palauttavana harjoituksena samanlaiset lyhyet heti ajetut pätkät kuin lauantaina ensimmäisessä harjoituksessa. Ne saatiin tehtyä ihan hyvin, vaikka Dingosta oli jo puhti pois leiriväsymyksen takia, ja olihan sillä myös jo vatsa täynnä palkkana käytettyä säilykeruokaa. Mahtavaa, nyt on taas suunta lähteä etenemään lajissa :)