Sunnuntaikin meni agilityn livestreamin parissa. Yritin katsella ohjausta ja oppia jotain. Illalla vain muutamat jämänamit Dingolle seuraamisesta. Maanantaina kävi niin harvinainen tapaus, että mentiin Dingon kanssa ihan kentälle tokoa treenaamaan, läheiselle hiekkakentälle eikä pk-kentälle. Koskahan on viimeksi näin käynyt. Laittelin ruudun ja joustokarvakahvapallon sinne valmiiksi. Toin Dingon kentälle, ja sitä kiinnosti taas ihan kaikki – puut, pensaat, linnut, talot, äänet, hajut... vähän fiilisteltyään se kipitteli osoittelemaani ruutuun. Hihkuin kehuja, ja Dingo pinkoi leluineen takaisin ainakin tuplasti lujempaa. Sillähän on tapana tulla syliin juhlimaan pallonsa kanssa. Vietiin lelu takaisin ruutuun ja toistettiin sama parista muusta suunnasta. Sitten käytiin katsomassa ruutua ja lähetin Dingoa sinne eri suunnista palkaten lelun heitolla, kun se oli ruudussa. Dingo pohti asiaa ja fiilisteli ympäristöä vähän aikaa, mutta meni sitten ruutuun kun odottelin hiljaa. Hyvin kyllä löysi ruudun (violetti nauha sinisin merkein). Tätä useampi toisto.

Pieni tauko, sitten namien kanssa askartelua. Eteentuloja muutaman askelen matkalta, tosi hyvin. Käsi tietysti vielä keskilinjalla. Seuraamista tietysti, muutaman askelen pätkiä. Käsi juuri nokan yllä menee hyvin.