Floran kanssa agihallille. Duunattiin helppoja kivoja ratapätkiä kentällä olevista esteistä, hengennostatusta juhannuksen startteja varten. Ja vähän hereillä oloa haettiin kun ensin mentiin sinne ja sitten samasta kohdasta tänne. Palkkana motsku, jota sijoittelin maahan aina kunkin pätkän päähän. Melkein kaikki meni hyvin. Kepeillä ei ongelmia, hyvät haut ja hyvä asenne. Odotin muutaman välin, juoksin ohi ja kiritin, eikä Flora silti lintsannut lopussa, hyvä hyvä! Okserin rima lensi ensin, uusinnalla ok; muut rimat olivat 40–60 sentissä eikä niitä putoillut. Rengas hyvin, myös persjätöllä. Kaikki kontaktit kerran tai pari, palkka oli maassa alakontaktin edessä, joten ei ongelmia näissäkään. Pakkovalssi hyvin. Hypyltä yritettiin putken kauempaan päähän, ja se oli vaikeaa: Flora lukitsi jo ennen hyppyä tyrkyllä olevan väärän pään ja rynni sinne selkäni taakse. Onnistui, kun vaan käänsin rautalangasta vääntämällä. Lopuksi nameja jaakotuksista, sylkkäreistä ja poispäinkäännöksistä, namipurkin loput puomin alastulolta pienestä ratapätkästä. Hyvä treeni!

Sitten kotiin ja kipinkapin Dingon kanssa Koivumäen keskiviikkojäljille. Ensin käytiin kentällä leikkimässä. Saalistutin joustokarvakahvavinkupalloa ja sitten heitin sen pitkälle, tämä oli kivaa. Dingo saalisti, juoksi lelulle ja toi sen iloisesti. Tartuin kahvaan ja päästin irti, kun Dingo piti vähän vastaan. Sitten jättävät kerran naminsaalistuspalkalla: istuminen hyvin, maahanmeno jäi ensin istumiseksi, seisominen hyvin. Hyvä! Loput namit imutusseuraamisesta, käsi ihan kuonon yläpuolella ja kokeilin saalistuttaa palkan. Tämäkin hyvin! Dingo oli hyvin hommissa ja kontaktissa :)

Sitten Dingolle jälki. Kokeiltiin taas ruokajälkeä. Tein sen majan pihaan, koska metsään en halunnut muurahaisten takia ja kentälle en tietenkään sen takia, että en halua yllyttää maan haistelua siellä yhtään. Vaikkei se kyllä ole nyt ollutkaan ongelma, vaan kontakti on ollut joka kerralla parempi. Sinänsä lähtökohta oli huono, koska treenikaverit autoineen ja koirineen olivat tietysti pihassa ja Dingo on ottanut nyt kaikesta niin paljon häiriötä jäljellä. Arvelin kuitenkin, että ruokapala joka askelella pitäisi nokan maassa, ja niin se pitikin. Dingo nuuskutti kovalla tuhinalla ruokia eikä kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun kuin hetkellisesti pari kertaa. Hyvin siis teki töitä, ei valittamista! Mittaa jäljelle tuli vain parikymmentä metriä. Lopussa oli seitsemän askelta tyhjää ja keppi, jonka nuuhkimisesta Dingo sai pussista loput ruoat.