Koivumäessä jälkitreenin merkeissä. Tein kaverille ja Vekalle janat hautumaan ja vein Floran jäljelle, joka oli tehty ennen tuloamme. Reilut 400 metriä, kuusi keppiä, ei merkkejä. Jäljelle mennessä selvisi, että se olikin tehty tuntia aiemmin kuin ensin ymmärsin eli olikin reilut kaksi tuntia vanha. Flora ei ole ajanut paljon niin vanhoja jälkiä eikä se ole ylipäänsä viime aikoina ajanut paljon minkäänlaisia jälkiä. Sääkin oli helteinen. Janaa lähdettiin suosiolla kävelemään yhdessä, koska se oli niin pitkä. Jälki nousi, mutta heti alussa Flora joutui etsiskelemään sitä. Päästiin kuitenkin matkaan, mutta selvästi Floran tasoa hitaammin ja epävarmemmin. Jäljentekijä ei ollut mukana, mutta yksi kaveri oli, ja hän bongasi ykköskepin Floran ylitettyä sen. Tultiin heinikkoon, jonka toisella laidalla Flora hukkasi jäljen. Se ajoi kulmasta yli, mitä emme toki voineet tietää, ja oli jonkin matkaa jäljestävinään – luulin, että tämä tapa oli jäänyt aikoja sitten pois, mutta näinhän Flora teki viimeksikin jäljen hukattuaan pitkän matkaa. Harhailtiin siis vähän aikaa, ja kun koira selvästi ei ollut jäljellä, palattiin takaisin ja yritettiin tuloksetta nostaa jälkeä heinikosta uudelleen. Flora läähätti jo kovasti ja jäi seisomaan ja kyselemään, mutta jatkoi intensiivistä nuuskimista aina vähäksi aikaa kun käskin JÄLKI. Aloin jo olla hiukan hiilenä ja painostin koiraa, mutta jäljellähän Flora kyllä kestää vaatimista eikä se nytkään hermostunut yhtään.

Halusin koiralle jonkun palkan työstä, ja koska ykköskepin paikka tiedettiin eikä oltu vielä kaukana, mentiin janalle ja lähdettiin alusta uudestaan. Tultiin kepille, jonka Flora etsi, kun sitä ei päästetty ylikään. Halusin kuitenkin vielä toisen koiran itse kunnolla tekemän löydön... Tästä tultiin heinikkoon. Oltiin menossa hukkaan samassa paikassa ja jäätiin tähän pyörimään. Flora nuuski ja nuuski ja nuuski. Vihdoin alkoi raksuttaa, että tässä on kulma, josta on menty yli, ja katselin sen todennäköisimpään suuntaan. Flora lähtikin hitaasti nuuhkuttaen tulosuunnasta suorassa kulmassa vasemmalle ja oli selvästi nyt jäljellä. ONNEKSI tästä vain noin kymmenen metrin päässä oli keppi, jonka Flora nosti helposti ja varmasti itse! Tästä siis ansaittu palkka ja liina irti. Aikaa oli mennyt ties kuinka kauan, mutta Flora ei ollut niin väsynyt, etteikö olisi kärttänyt lelua ja riehunut sen kanssa.

Veka sai tehdä kaksi janaa. Pituutta oli reilusti, 20–30 metriä. Janat ehtivät vanheta yli puoleentoista tuntiin. Suunnitelman mukaan lähetin Vekan ja lähdin samalla itse mukaan. Kävelin noin metrin koiran perässä liina tuntumalla ja jatkoin suoraan, vaikka Veka poikkesi välillä sivuun, mistä se sitten korjasi mukaani oikealle linjalle. Päästiin hyvin jäljille asti, tosin jälkimmäisellä Veka oli niin hyvin orientoitunut eteenpäin kävelemiseen, että se käveli ensin jäljen yli. Janoilta jälkeä pienet pätkät ja hyvät keppien nostot. Tästä tämä etenee.

Dingo pääsi kentälle. Palkkasin kontaktin ottamisesta saalistuttamalla motskua ja heittämällä sen. Yritettiin kahden lelun leikkiä, mutta Dingo ei tiputtanut edellistä eikä siten voinut ottaa seuraavaa lelua. Se ei myöskään kiskonut lelua, vaan päästi irti heti kun tartuin leluun. Tehtiin sitten niin, että Dingo toi motskun käteeni, jolloin saalistutin ja heitin toisen. Sitten vaihdettiin lelun heittoon ja palautukseen käteen asti namipalkalla. Muutama näitä ja loput sapuskat imutusseuraamisesta. Dingo oli tänään tosi hyvä! Se pysyi hyvin kontaktissa eikä lähtenyt mihinkään nuuskimaan omiaan ja saalisti hyvin leluja, jotka palautuivat eivätkä putoilleet matkan varrelle. Hieno pieni!