Pojat viestimettälle. Onneksi ei ollut niin kuuma kuin maanantaina. Muistin panna gepsin sekä taskuun että päälle. Veka ja riiseni juoksivat 400 metriä A:lle, 600 metriä C:lle ja takaisin ja 700 metriä D:lle ja takaisin. Kolme kilometriä siis. Umpimetsää mentiin, paikoin kivaa sammalkangasta, paikoin möykkyistä ja juurakkoista. Oltiin laajan hakkuuaukealaakson vieressä metsänreunassa, ja aukealta päin tuuli reippaasti. Veka tuli C:lle tuulen alapuolelta, ja D:lle se putkahti pisteen takaa – oli taas mennyt tuulen painaman hajun mukana sivuun, mutta löysi kuitenkin pisteet. Kisamaiset lähetykset olivat hyvät ja juoksuvauhti ok. Veka, ahkera ja taitava viestikoira!

Dingo juoksi toisen riisenin kanssa lyhyttä matkaa. Yhteensä seitsemän etappia vanhaa metsäkoneenuraa hakkuulle, alussa hyvä polku ja loppupäässä risuista ja kivistä kromppimista. Vaihdeltiin järjestystä niin että kumpikin pääsi välillä katsomaan toisen lähdön. Dingo pinkoi kuin tuli hännän alla ja hyökkäsi silmät kiiluen palkkapurkkeihin (lampaanmahasäilykettä). Vain viimeisellä lähetyksellä metsäpäästä sen piti mennä ensin eikä se yhtäkkiä lähtenyt. Kun J huikkasi kutsun, Dingo sai oikean suunnan ja kipitti perille. Muistin nollata gepsin metsäpään viimeisessä pisteessä ja yllätyin kun A-pisteelle palattaessa se näytti 200 metriä. Dingo alkaa olla iso viestikoiranpoikanen :)