Kyllästyin kotona lorvimiseen ja lähdin treenaamaan yskineni, koska se ei osoita mitään merkkejä laantumisesta. Kuulostan siltä Kummeli-sketsin kuolemaa tekevältä ukolta, jonka KRÖÖH-kohtauksia aikamiespojat vahtivat tarkkaan. Sketsin tapaan minua tarkkailivat koirat ja tulivat välillä katsomaan, alanko taas hengittää. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa syy, miksi tänään olisi kannattanut jäädä kotiin.

Ensin kentälle. Siellä oli porukkaa, ruohonleikkuri, läjittäin leikattua ruohoa ja suurin osa kentästä vielä voikukkaa sun muuta puolisääreen asti. Menin leikatulle kaistaleelle heittelemään Vekalle metallinoutokapulaa, jonka keskiosaan olin kiertänyt reilusti Cobania. Veka ei yhtään ämpyillyt kapulan ottamista, mikä oli hyvä. Yritin palkata sitä kiskomalla uudella vinkupallo-karvajoustokahvalelulla, mikä oli huono. Vekan osuttua hampaillaan toisen kerran käteeni tyydyin heittelemään lelua.

Dingon kanssa kokeilin kahden lelun leikkiä, mitä varten oli kaksi samanlaista uutta pientä kangasmotskua. Dingo jahtasi kyllä leluja ja tarttui niihin, mutta ei irrottanut edellisestä ottaakseen toisen eikä taistellut leluista (otetta ei oikein ole minkäänlaista). Kohta se syljeskeli irtoruohoa, ravisteli ruohoa korvistaan eikä niin enää halunnut ruohokuorrutettuja motskuja. Pienet pätkät imutusseuraamista ja pois.

Floraa seurauttelin pieniä pätkiä ja yritin vahvistaa sille kehujen merkitystä positiivisena asiana kehumalla ja sitten palkkaamalla melkein joka kerta. Vapauttamallahan se vapautuukin jonkin verran, mutta perusasennossa murjottaa kuin kehumalla kiittely olisi sille vastenmielistä. Harjoiteltiin myös vähän lelun ottamista vasta luvalla.

Sitten maastoon. Ensin Dingo sai hakea esineitä, eli samaa motskua. Vietiin se yhdessä ja palattiin lähetyspaikalle. Dingolla ei tällä hetkellä (tässä iässä) ole edes kultakalan 30 sekunnin muistia, vaan se unohtaa asiansa heti pään käännyttyä asiasta pois, joten lähtöpaikalle palattua se enimmäkseen kyttäsi tietä, nuuhki metsän tuoksuja, bongasi lintuja jne. Ensimmäisellä toistolla motsku löytyi kuitenkin hyvin, tosin putosi juuri kun oli ottamassa sitä; palkkasin kuitenkin kun kerran ehdin sanoa IRTI. Seuraavalla toistolla siirryttiin vähän. Dingo koukkasi ensimmäiselle pistolle, mutta oikaisi ja löysi motskun, jonka sain nyt käteen asti. Kolmannen lähetyksen kohdalla joku käveli tietä pitkin, joten Dingo jumittui haukkumaan tätä. Käytiin katsomassa motskua, mutta kun siellä tiellä meni äsken joku, ei päähän mahtunut muuta. Mentiin vähän lähemmäs, mistä Dingo sitten lönkytteli esineelle ja toi sen kyllä hyvin.

Vekalle ja Floralle janoja. Oli erinomainen janamaasto, johon ei mahdu jälkiä. Molemmille kaksi noin 15 metrin janaa, joista oli vain muutaman askelen päässä Vekalle tennarit ja Floralle herkkupurkit. Veka oli ensimmäisellä juuri pääsemässä jäljelle, kun luoksemme kirmasi Dingo, joka oli luikertanut itsensä takaluukun kymmenen sentin tuuletusraosta vapauteen?! Eikä edes hihnaa taskussa. Tottelevainen Veka istui kiltisti janalla sen aikaa kun kannoin Dingon takaisin autoon. Molempien kaikilla janoilla jälkien nostot ja pallojen ja purkkien löydöt olivat hyvät. Taktiikkani oli nyt lähteä etenemään heti koiran kanssa ja saada sillä se menemään suoraan, mistä olisi sitten jatkossa helppo jättäytyä aina vähän taaemmas. Kävelin siis heti takana liina tuntumalla, pysähdyin aina koiran ponkaistessa johonkin sivuun, odotin ja lähdin perään vasta koiran korjatessa suunnan. Sain kyllä joka janalla pysähdellä, mutta Vekakaan ei jäänyt ihmettelemään, vaan haki itse takaisin oikeaan suuntaan. Tällä mennään nyt ainakin jonkin aikaa niin nähdään, alkaako janaprojekti purra.