Poikien kanssa Koivumäessä. Dingon piti tehdä esineitä kuten viimeksikin, kaveri piti kiinni ja vein hanskan. Dingo lähti kyllä, otti hanskan ja lähti tulemaan, mutta jäi vähän matkan päähän. Dingolla oli epävarmuus ja yltiöpositiivinen yliyrittäminen vain teki siitä numeron eikä auttanut – ei tullut esine, ei pallo, ei mitenkään. No, vein koiran kentälle. Dingo haisteli jotain, kävelin kauemmas ja Dingo kipitti perään, jolloin kehuin ja heitin pallon. Dingo pinkaisi innoissaan hakemaan pallon, innostin sitä tuomaan sen ja se pinkoikin yhtä innoissaan luokse. Pallon se toi melkein käteen asti, mistä palkkasin herkuilla purkista. Tehtiin tätä ehkä kymmenen kertaa, sitten pois. Varsinainen plan B -treeni. Kentällä Dingo oli kuitenkin vallan mainio, joten ei ihan pakkasen puolelle jääty. Kun Dingo ottaa pallon ja sille hihkaisee kehut, se painaa korvat luimuun ja spurttaa täyttä vauhtia tulemaan, suloinen :)

Vekalle janoja: kolme vasemmalle ja kolme oikealle, pituus reilut kymmenen metriä, vähän matkaa jälkeä ja keppi. Hyödynsin hakualueen etulinjaa ja muita polkuja, jotta Vekalla olisi suora baana edetä, mutta... niin. Eihän se edennyt suoraan, ja liinalla stoppaaminen janalta poiketessa on huono juttu, mutta muutakaan en keksi. Ainoa onnistunut jana oli viimeinen, jolla lähdin kävelemään koiran perään, kun liinaa oli mennyt pari metriä. Se lienee se taika, Veka ei halua mennä yksin. Jäljet kyllä nousivat, vain jokunen takajälki, ja kepit nousivat hyvin.

Vielä kentälle: pieni seuraaminen, maahan ja luokse, eteenistumisesta pallopalkka jalkojen välistä (Veka joutuu vähän sukeltamaan, mutta mahtuu...) ja muutamat eteentulot näin. Pallo jätettiin tähän ja mentiin noutamaan. Hyppynouto oikein hyvä, mutta estenouto nollille ja tottis hylsyyn... Veka kääntyi harjalla ja tuli takaisin, mitä? Sivulle, ja YLI – NOUDA, kääntyi taas puoliksi harjalla, mutta jatkoi alas ja toi kapulan hyvin. Liekö johtunut esteen kumipinnasta, jossa on syvät vaakaraidat. Eteenmeno vielä, vähän oikealle kaartaen, mutta ok.