Tiistaina Veka pääsi viesteilemään NPKH:lla. Ensin otettiin vähän tottista: kokeiltiin neliötä vasemmalle käännöksillä seuraamisen edistämiseen ja poikittamiseen. Tuntuikin toimivalta. Sitten viesteilyt uudessa maastossa ja porukassa. Veka kävi tästä vähän kuumana. Metsäpäähän se kiskoi kuin veturi, pisteillä vinkui ja A-pisteellä louskutti törkeästi. B-pisteelle siirryttiin muutama sata metriä. Veka ei meinannut pysyä pöksyissään katsoessaan sakemannin ja riisenin lähtevän ensin. Otettiin kisamaiset lähetykset. Seurautin pienen pätkän, ja Veka valui koko ajan puoli metriä eteen. Pysähdyttiin odottamaan 30 sekuntia, tuijotin hiljaa taipaleelle ja laskin. Kymmenen sekunnin kohdalla Veka yhtäkkiä ryntäsi täysiä menemään ja taakseen katsomatta viiletti A-pisteelle. Jäin hämmästyneenä tuijottamaan koiran perään. Ei se ikinä ennen... ole näin härskisti varastanut. Tästä siirryttiin kaksi kertaa noin 50 metrin pätkät. Veka juoksi hienosti kaikki matkat. Sitten matkaa lyhennettiin vähemmän juosseille koirille ja Veka sai pinkoa lisää edellä vetoapuna. Hyvät treenit, loistavaa Veka!

Keskiviikkona tokoiltiin Dingon kanssa kotinurkilla maankaatoalueella. Ensimmäisellä kierroksella koko aukea paikka uusine ihmisineen epäilytti Dingoa, mutta se alkoi ottaa kontaktia hyvin ja lähti imutusseuraamiseen tietysti hyvin (nannaa jee). Sitä sitten eestaas. Lopuksi luoksetulo. Dingoa ei yhtään epäilyttänyt jäädä yksinään pannasta pidettäväksi, odotteli skarppina ja tuli lujaa. Palloteltiin ja palattiin autoon.

Toisella kierroksella treenipaikka oli jo ihana ja treenikaverit ihania. Tehtiin samaa imutusseuraamista. Sitten kontaktia sivulla kaverien häiriköidessä. Dingo katsoi aina häiriötä, katsoi takaisin ja sai kehun ja namin. Loppuun samoin luoksetulo. Kolmannella kierroksella otettiin vielä samat jutut eikä yritetty uudessa paikassa mitään vaikeampaa.