Perjantaina Floran agitreenit taas vähän niin ja näin. En vaan saanut ohjauksia kohdilleen ja koiraa oikeille hypyille oikein päin. Ajoituksen ja sijoittumisen piti olla täydellinen, muuten Flora lurahteli suorat ja takaakierrot väärinpäin. Kääntyminen oli taas niin vaikeaa. Sinne päin ohjaaminen ei Floran kanssa vaan riitä. Ja viski-persjättö-välistäveto-persjättö-kohdassa loppui vaan meikäläiseltä aivokapasiteetti. Mutta positiivistakin oli! Flora leijeröi joka kerta hyvin yhden hypyn, tuli kuin tulikin pahasti myöhästyneisiin persjättöihin, haki putket hienosti itse, teki kepit loppuun ja klaarasi renkaan.

Lauantaina jälkitreeni ihan keskenämme. Dingolle 200 metriä, puoli tuntia, neljä purkkia, hevosenkengän muotoinen jälki kivassa kuivassa kangasmaastossa. Yritettiin mennä huuthemmettiin, missä ei ikinä näe ketään, mutta toki juuri nyt joku onnistui hölkkäämään näköetäisyydellä olevalla tiellä, ja Dingo vahti tätä ankarasti. Oli myös auto! Tosin oma. Ja koira haukkui! Sekin oli oma. Näitäkin piti vahtia. Ja kaikki ihanat metsän tuoksut. Dingo on poskettoman ahne ja jäljestämisestä saa ruokaa, mutta se ei riitä kehittämään keskittymiskykyä siihen hetkeen, kun jotain huomionarvoista on näkyvissä. Sen verran kuljettiin jälkeä pitkin, että kaikki purkit löytyivät, ja tosi hyviäkin pätkiä oli. Yritystä siis on, mutta aina ei vaan pysty kykenemään.

Floralle puoli kilometriä, puoli tuntia, muutama kulma, neljä keppiä – korkean mättään päällä, kuopassa, sammalen alle piilotettuna ja suopursuissa. Hommasin vihdoin ja viimein uusia keppejä, jotka ovat pikkurillin kokoisia tikkuja, rutikuivia ja nyt siis vielä käyttämättömiä, joten tässä on vanhoihin moneen kertaan käytettyihin keppeihin tottuneille koirille pieni yllätysmomentti. Reilun kymmenen metrin jana oli hieno! Flora eteni intensiivisesti nokka maassa hiukan mutkitellen, mutta oikeaan suuntaan ja poimi jäljen heti. Ykköskeppi mättään päältä nousi. Kakkonen jäi. Kolmonen nousi sammalen alta. Viimeisestä Flora pyyhkäisi yli, jäin odottamaan ja nostatin sen, ettei jouduttu tielle tyhjin tassuin. Oli kyllä levotonta menoa, toki jälkikin oli turhan tuore.

Vekalle reilut puoli tuntia, 300 metriä, neljä keppiä. Veka bongasi jäljen janalle mentäessä ja kuopi maata. Saatoin vähän matkaa, lähetys liikkeessä ehkä viiden metrin päässä, hyvä jäljennosto. Alkumatkassa Veka kulki alarinteessä jäljestä, sehän menee sinne, jos haju valuu alarinteeseen. Ykköskeppi nousi. Kakkosesta pyyhkäistiin yli. Polkuisen kohdan Veka ylitti vallan mainiosti, mutta sen jälkeen kolmoskepistä yli, tämän jäin nostattamaan, oli jo vähän liikaa. Loppuun hyvin ja nelonen nousi. Vähän levotonta tämäkin ja turhan tuorehan jälki oli. Kyllä se tunti pitäisi aina jaksaa odottaa...