Sunnuntaina päästin viestimetsälle! Kauden aloitukseen tietysti jeejeekiva-juoksutus. Dingo hippasteli innoissaan metsään. Sille pidettiin vielä näköyhteys, matka oli muutama kymmenen metriä. Parilla ensimmäisellä lähetyksellä metsäpäästä Dingo jäi pieneksi hetkeksi epäröimään, mutta lähti sitten kuitenkin ja juoksi perille ilman mitään apuja. Sitten se alkoi lähteä empimättä kiihdyttäen vauhtia matkaan päästyään. Yritin toimia niin, että palkan syötyään Dingo kiinnitti huomionsa toiseen päähän itse ja siitä palkaksi pääsi lähtemään. Nyt ei tarvittu ääniapuja kummastakaan päästä! Seistiin hiljaa, kunnes koira oli ihan lähellä, sitten kehut ja ruokapalkat. Erinomaista! 

Flora juoksi kahdeksan matkaa: ensimmäisen Dingon pisteelle, siitä siirryin aina muutaman kymmenen metriä metsään päin. Flora juoksi kyllä tuhatta ja sataa, mutta kauhealla mekkalalla ja höösäämisellä. Kuten se aina tekee kaiken. Mutta hyvin juoksi!

Jäin metsäpäähän odottelemaan Vekaa, joka juoksi viisi matkaa A:n ja Floran viimeisen pisteen välillä, en siirtynyt metsästä vaikeakulkuiselle hakkuulle. Matka oli noin vajaat 200 metriä. Olin aukeassa alarinteessä tuuli selän takana. Veka tuli pisteelle suoraan, ei Floran juoksemaa reittiä. Veka oli riemuissaan ja pinkoi kaikki matkat tietysti hienosti. Käveltiin yhdessä pallotellen metsästä pois.

Iltapäivällä käytiin Dingon kanssa vielä jäljellä, joka meni ihan pieleen. Hanne tallasi hyvän jäljen kyllä (ensimmäinen vieras jälki Dingolle), mutta paikka oli huono: polkuja, teitä, parkkis, autoja, ihmisiä, koiria liian lähellä, liikaa liikettä, ihan liikaa ihania hajuja ja häiriötä. Ja koira oli varmaan väsynytkin eikä edes nälkäinen, ja jälkikin kolme varttia tuore. Dingo ei pystynyt yhtään keskittymään. Päästiin sitten jotenkin loppuun ja löydettiin kepit kun en kerran muuallekaan päästänyt kuin jälkeä pitkin.