Lauantaiaamuna agit isoille koirille. (Dingolle hirvenluu.) Flora teki kontakteja pikkukontaktiesteellä, haettiin nopeita alas asti tuloja. Jätin koiran istumaan ja kutsuin esteen takaa liinassa oleva motsku valmiina, heti kun etukäpälät olivat maassa, sai hyökätä leluun. Teoriassa siis. Käytännössä myös vähän karkailua, huomauttamista ja hidastelua.

Kepeillä Flora oli ihan ässä. Vauhtia hyppysuoralta ja uukkari loivempaan ja sitten jyrkempään avo- ja umpikulmaan. Kaikki heti oikein! Vau! Loppuaika askarreltiin pakkovalssijaakotuksen parissa. Flora kielsi ja hyppeli jojona. Heitin siis ensin lelua hypyn yli, sitten lelun tiputus siivekkeen kiertämisestä. Lopuksi päästiin koko kuvio putkeen asti. Vähän hiomista näissä.

Veka aloitti tottiksella. Jäävät ja eteen-sivulletuloja on tehty perjantain agitreenien lämppänä (hyvässä häiriössä kapealla käytävällä agikenttien välissä), ja hyvin on tehtykin. Nytkin muuten hyvin, mutta seisominen yhtäkkiä jumitti istumiseen ja uusittiin useampi setti. Yksi pitkä luoksetulo kokonaisena ilman mitään apuja, Veka tuli hienosti laukalla, jäi vähän kauas (mistä ei nillitetä), perusasento ok.

Kontakteja pikkukontaktiesteellä. En edes yrittänyt jättää palloa etupalkaksi... ihan hyvin tuli alas asti, nopea palkkaus on hyvä. Kepit otettiin vain pari kertaa etupalkalle.

Sitten eri ohjauskombinaatioita kahden mutkaputken ja hypyn kanssa. Vekalle nyt joku pakkovalssijaakotus on ihan lälläri. Ja niin olivat kaikki muutkin keksimäni kuviot: takaakierrot, pakkovalssit, persjätöt, putken kauemmat päät, joka kerta eri versio. Veka on näissä kyllä taitava!

Dingo pääsi hallille iltapäivällä tokoilemaan Sannan ja Zinin kanssa. Dingo tutustui ruutuun. Kokeiltiin ensin pallolla jättämällä yhdessä lelu ruutuun. Dingo juoksi välillä pallon ja välillä Sannan luo. Vaihdettiin parempaan palkkaan eli nameihin. Sanna namitti alustaa ruudussa, ja Dingo pinkoili ruutuun. Hyvä ruutu!

Sitten hyppimään, tokohyppy 40 sentissä. Ensin ei taas hyppy kulkenut, Dingon pään päällä ajatuskuplassa luki ??? Juostiin pari kertaa yhdessä alustalle, ja Sanna sai Dingon huomion siihen niin hyvin, että lähetyskin sujui. Kutsuin Dingon myös takaisin hypyn yli, ja tulihan se kun siitäkin tuli mässyä. Hyvin siis tämäkin, hyppäämisessä sinänsä ei näyttänyt olevan ongelmaa.

Muutamat luoksetulot ja sitten seuraamista, imutuksella mentiin. Tätä pitäisi vain tehdä, tehdä ja tehdä vähän lisää... Lopuksi pienet paikkaistumiset ja paikkamakuut häiriössä Zinin tultua halliin; tiheästi palkaten istuminen oli hyvä, maassa oli vaikeampi pysyä, mutta siinäkin ahne pikkukoira lähti vain nameja pyydystämään.