Maanantain kotikikkailut: Dingo ei olisi jaksanut tasapainotyynyillä. Kärsivällisesti odotin, ja odotus palkittiin. Ristitassujen nostelu jo vähän parempaa, ja ikään kuin puoliero olisi tasoittunut. Ex tempore käskin maahan, ja Dingo muisti sen heti (tottisjutut ovat jääneet pahasti kaikenlaisen muun jalkoihin), syöttelin maahan loput namit. Iltahepuli katkaistiin vielä tekemällä namin perässä istu-seiso-istu, istu-maahan-istu ja maahan-seiso-maahan. Hienosti hissinä meni!

Tiistaina hallille, treffit Eskon kanssa. Dingo teki ensin, viuhtoi onnellisena kaikenlaista pientä lähinnä kakaran aktivoimiseksi kun treenikuviot ovat tällä hetkellä vähän auki. Tosin maastokautta voisi nyt kelien puolesta jatkaa... Dingo kipitteli putkia pallon perässä. Muutama toisto perussarjaa, vahdin nameja ja Minna piti kiinni. Dingo lähti siis vauhdilla, loikki kyllä vallan innoissaan 15 sentin sarjan, mutta lennätti rimoja ja välillä otti kaksi viimeistä hyppyä yhtenä. Iloinen mieli korvasi tekniikan tällä kertaa! Keinua namialustalle, ensin piti muistella, sitten hyvin. Muutamat takaakierrot 25 sentin hypyllä. Vähän istumisia, haettiin namilla ohjaamalla tasatassuin kinteret takapuolen alla istumista, Dingollahan on tapana vinouden takia retkottaa oikeaa jalkaa. Maahanmenoa ei saattanut nyt muistaa pelkällä käskyllä.

Esko tutustui moniin uusiin asioihin. Valssia ja persjättöä kahden hypyn välissä, tämä hyvin. Puolikkaat kepit verkoilla, oikein hienosti pysyi Esko verkoissa ja kipitti kepit loppuun fokus edessä, vaikka namipalkka tuli kädestä. Keinua mentiin, ensin epävarmasti ja sitten tosi reippaasti. Sitten puomille, muutaman kerran hypeltiin pois, mutta kun kerran päästiin nakin perässä loppuun asti, kipitti Esko puomia ongelmitta. Sekä keinulla että puomilla lopussa oli namialusta, jota namitin KIIPEE-käskyllä. Laiskan naisen 2 on/2 off. Putkeen menossa oli taas vähän vaikeuksia, Esko tapaa mennä sisään, kääntyä ja tulla heti pois. Ensin siis suoraa, sitten hiukan mutkaa. Loppuun vielä rengasta, ei vielä ihan hanskassa, mutta Esko tekee kaikkea mielellään, erinomaisesti kontaktissa, hyvällä draivilla, mutta järki päässä. Hyvä Esko!

Jotain koiraharrastuksen yhteenvetoakin tästä ja tulevasta vuodesta varmaan näin vuoden viimeisenä päivänä pitää kirjoitella.

Vuoden 2013 kirkkain tähti on ehdottomasti Vekan ryhtyminen jälkikoiraksi. Keväällä seistiin metsässä ihmettelemässä ja puhkumassa ilmavainua, syksyllä vedettiin nätisti ykkösen jälkiä. HURAA Veka! Viestillä päästiin kisamatkoihin asti erillisinä osina, harmillisesti ryhmätreenejä ei saatu muuten kuin leirillä. Esineitäkin nousi kivasti. Ensi vuoden tavoitteet ovat ykkösluokan tulokset sekä jälki- että viestikokeesta. Viestillä toki on kokeiden saatavuus aina kysymysmerkki. Agilityssä noustiin kolmosiin, haettiin pari nollaa ja havaittiin, että hitaita ollaan – mutta sain murrettua sen jään, etten pysty ohjaamaan kolmosten ratoja. Ensi vuonna pyritään agissa tekemään sujuvampia eli nopeampia ratoja ja ehtimään ihanneaikoihin tasaisesti eikä vain joskus.

Floran vuosi ei mennyt kovin loistokkaasti. Maastossa Flora kyllä veti hyvin, mutta ei edetty tarpeeksi, koska ei vaan treenattu tarpeeksi. Ehdottomasti lisää metsää ensi vuonna! Tottiksessa saatiin joitakin osa-alueita eteenpäin – noudot, seuraamisen hyvä vire ja palkattomat kokonaisuudet – mutta paikkamakuu hajosi atomeiksi, paukuista panikoitiin ja yleinen tottisahdistus ei mennyt piiruakaan parempaan suuntaan. Tämä on kirvelevä tappio. Ensi vuonna treenataan maastoja ihan niin kuin tottiksessa ei olisi mitään vikaa, ja tottiskentällä käydään vain leikkimässä ja hakemassa hyvää fiilistä toiveena saada joskus vielä kisatottiskin jollain purkkavirityksellä kasaan – qué será, será. Kisalajina on sitten agility, jossa Flora on osoittanut vallan hyvää potentiaalia. Kolmosiin pääsy ja jokunen nolla sieltä ei ole lainkaan epärealistinen tavoite ensi vuodelle.

Vuoden puolivälissä heräteostetulla Dingolla ei toki mitään tavoitteita ollut, ja pennun tultua kaavailtu edistyminenkin jäi moninaisten terveyshuolien alle. Niinpä Dingon tavoitteet ensi vuonna ovat vain terveyspuolella: yritetään saada koira oireettomaksi eli piinaava allergiakutina hallintaan ja karvapeite kasvatettua takaisin sekä lannenikaman suhteen selville, mihin se taipuu ja mihin ei. Agility on vaakalaudalla: jatketaan, mutta jos siitä tulee harmia, jätetään suosiolla koko laji. Ykköslajina on tietysti jälki ja tiukasti perään kiilaa viesti. Tottista tehdään sillä ajatuksella, että kroppa kestää hyppy- ja estenoudon treenaamalla niitä niin vähän ja harvoin kuin mahdollista. Jos niistä kuitenkin tulee liikaa harmia, jätetään koehaaveet ja kisataan jossain muussa lajissa; kakkoslajina voisi olla toko tai sitten orastava kiinnostuksenkohteeni koiratanssi. Kotirauhan säilyttämiseksi jotain on kuitenkin niin Dingon kuin Florankin kanssa treenattava.

Näihin vuoden takaisiin kuviin ja tunnelmiin!

1486791_616751741706077_2139064800_n-nor