Hiljaista, kummallisia päiviä kun ei ole taaskaan illalla mitään treenimenoja. Tiistaina saatiin hierontaa. Vekalla oli jumitusta oikeassa pakarassa ja oikealla alaselässä, samoin ristikkäin vasemmalla edessä. Oletettavasti koira on luistellut liukkailla keleillä. Jumit lähtivät hyvin auki. Floran selässä oli taas jumia, mutta vähemmän kuin viimeksi ja jumit aukesivat huomattavasti paremmin eli osteopaatilla käynti on edistänyt selän tilannetta. Dingo parantelee pientä selkävenähdystä ja oireilee taas panosteiittia (ja kutisee toki koko ajan), sekin sai toki hierontaan totuttamista eli lähinnä kiipeili syliin ja kieri selällään...

Keskiviikkona kipaisin kuitenkin Vekan kanssa hallilla, pakko yrittää viime hetken paikkausta kontakteihin. Hiipihän se on. En juoksuttanut läpi, ei olisi reilua sekoittaa koiraa enää enempää eikä sitä sitten saisi ikinä enää pysähtymään. Keinulla Veka siis hiipi. Keksin, miten poistaa tästä kokonaan se oma liike, jonka mukaan koira menee: jätin Vekan keinun taakse kuten lähtöön, menin kutsumaan esteen takaa ja pysyin paikallani, kunnes se oli etutassut maassa ja tuli palkka. Hiljaa hiljaa hiipi ja kokeili, josko yksi tassu riittäisi, mutta tuijotin etukäpäliä ja odotin kärsivällisesti hiljaa, että molemmat olivat maassa – Veka alkoi kuin alkoikin jo muutamalla toistolla tulla ihan havaittavasti nopeammin! Toki yhä hitaasti hiiviskellen, mutta ei seisoskellut niin pitkään paikallaan. Tällainen niksi tänään. Sitten jäin kontaktin tasalle, tässäkin Veka pystyi tulemaan hitaasti alas, mutta taakse jääminen ei vaan käy mitenkään päin. A-estettä ei hinkattu, siinä ongelma ei ole niin iso. Puomi on paha. Tässä tein samaa kuin keinulla, lupaavalta näytti! Eli ei varmaan toimi enää toista kertaa.

Illalla pieni kotitreeni. Flora alkoi hiukan paremmin hakea orava-asentoa. Dingo jatkoi noudon alkeita tunnarikapulalla. Naksutin, kun kapula oli ilmassa sen suussa. Helposti ja varmasti nousi. Sitten seuraava vaihe oli kapula ilmaan, käteen ja palkka. Panin naksuttimen pois, koska toisella kädellä piti ottaa kapula ja toisessa olivat namit. Korvasin naksun sanalla HYVÄ. Tämäkin meni hyvin, sain helposti kapulan käteeni. Sitten vaan seuraavaa vaihetta miettimään. Torstaina jatkettiin noudon parissa, nyt aloitettiin kapulan nostelulla ja käteen nappaamiselle, tämä hyvin. Sitten muistin, miksi epäröin noudon sheippaamista: en tiedä, mihin kriteeri pitäisi nostaa. Yritin panna kapulaa kauemmas, jotta Dingo siirtäisi sitä lähemmäs, mutta se ei tajunnut, vaan nosteli, pudotteli, alkoi rouskuttaa kapulaa ja lähti nuuskimaan mattoa. Joitakin toistoja saatiin kyllä, mutta aivan liian epäselvä kriteeri. Kokeillaan jotain muuta, tai sitten siirrytään pitoharjoitteluun, etenkin kun se kapulan pureskelu näyttää olevan niin kivaa.