Paremmat jälkitreenit tänään, HK:n kanssa. Vaikka ensin oli maailman ankein sadekeli, lopuksi pilkahti aurinkokin. Mukavaa kangasmetsää, sateesta märkä sammalpohja. Tehtiin helppoa ja kivaa, jää ehkä kauden päätökseksi.

Dingolle puoli tuntia, ehkä jopa sata metriä, viisi keppiä eli nyt aivan lyhyet keppivälit. Nyt vaan kävi niin, että tallasin jäljen reippaaseen alarinteeseen ja vastatuuleen... No löytyiväthän ne kepit ilmavainullakin, ja nyt Dingolla oli kuitenkin ajatus hyvin jäljen seuraamisessa. Ei siis mikään huono kuitenkaan, vaikka nenä oli ehkä maailman korkein.

Floralle noin kolme varttia ja parisataa metriä, yksi keppi lopuksi. Yksi kulma, muuten mutkittelua. Lyhyt jana, mutta Flora ylitti jäljen ja sinkoili ympäriinsä. Kuten eilenkin, kutsuin sen pois ja lähetin sivummalta uudestaan, nyt täydellinen eteneminen ja jäljennosto. Siitä lähdettiin huristelemaan, hienoa työtä kulmaan asti. Flora ylitti sotilasalueen aidan eteen tekemäni kulman, törmäsi vauhdista verkkoaitaan ja pomppasi taaksepäin. Sitten haeskeltiin hartaasti, mutta oikea suunta löytyi. Loppuun hyvin, keppi ja aamuruoka purkissa palkaksi. Floran kanssa on kyllä niin hyvä jäljestää, ei tarvitse itse tehdä mitään!

Vekalle vähän vajaa tunti, noin 150 metriä, yksi keppi lopussa. Lyhyt jana ihan fiasko, tiedustelin kohteliaasti jäljen ylittäneeltä Vekalta sen aikomuksia, jolloin se tuli takakautta jäljelle. Siitä lähdettiin hyvin etenemään, jopa yllättävänkin matalalla nenällä! Kulma ennen polkua oli vaikea, hetki haeskeltiin. Siitä huristeltiin alarinteeseen, ja sitten kymmenisen metriä ennen loppukeppiä singahti kepin suunnasta kultsu-uros pullistelemaan Vekalle. Kutsuin Vekan luokse ja komensin kultsua suksimaan kuuseen, minkä se onneksi tekikin. Veka jäljesti hyvin loppuun ja etsi kepin häiriöstä huolimatta, hyvä Veka!