Torstaina tasapainoiltiin tyynyn päällä. Veka tarjosi naksulla hyvin etutassut tyynylle. Dingo ei muistanut takatassuhommaa ja turhauduimme molemmat. Oli taas murustavia nameja (allergian takia vaihtoehtoja nolla), joten maton nuuskiminen oli pop. Sitten järki ja vahvistetiheys käpälään, naksutin tiheästi etutassuista tyynyllä, johan alkoi tarjontaa löytyä kun palkkaa alkoi sadella. Joka kerta pitää itselleen muistuttaa perusjutut... Tekiköhän Dingo muutakin, ei voi enää muistaa. Flora ponkaisi takatassut tyynylle toki heti kun sen näki ja steppasi siinä näppärästi paikallaan, jos naksun tulo kesti.

Perjantaina Dingolle ja Floralle kotitreeniä. Flora alkoi opiskella oravaistuntaa namiavusteisesti. Ei mitään syytä, ihan muuten vaan. Dingo teki kontaktia sivulla eli perusasennon alkeita kontaktin kautta. Sehän tajuaa kontaktin edessä istuen. Istutin sen peilin eteen, menin viereen istumaan, vasen käsi koiran vasemmalla puolella, oikea kyljen takana piilossa naksun kanssa ja namit oikealla puolella jakkaralla. Dingo tajusi heti, mitä haettiin, ja napitti niin pätevänä kasvoihin, tiheästi naksuja, ei kestoa vielä. Sitten vaan seisomaan ja liikkeelle, helppoa kuin heinänteko?

Illalla Vekan agitreeneissä sain oivalluksia radalla. Rata oli helpohko, mutta muutamassa kohdassa sai vähän perehtyä ohjaukseen. Alussa hyppykäytävä valssein, voi että olin taas myöhässä. Liikkua piti jo koiran ponnistaessa, ei sen laskeutuessa... sama takaaleikkauksella, Veka lipsahteli putkeen. Radan puolivälissä putken jälkeen oli kaksi peräkkäistä takaakiertohyppyä. Näihin pakkovalssit ja saksalaiset. Muutaman toiston otti, että aivokapasiteettini prosessi ohjaukset. Pakkovalssijaakotuksesta piti pinkaista pakkovalssiin, ehti kyllä ja onnistui. Oivalsin nyt saksalaisen. Se ei ole takaakierto-persjättö, vaan ohjaus pysyy vastakädessä ja persjättö tulee vasta hypyn jälkeen. Onnistui näilläkin!

Lauantaina pakkasin pojat autoon ja ajelin Vaivian kentälle Aktiivicollieiden tottiskoulutukseen. Collieita koulutti Erja Juvakka. Halusin tehdä Vekalle kisamaisen setin. Vaikka kenttä ei ole vieras paikka, oli uutta porukkaa ja kouluttaja, joten sain vähän jännitystä päälle. Paikkamakuu jätettiin pois. Ilmoittautuminen oli ok. Seuraaminen ei ollut läheskään pahinta, vaan lähinnä sellaista keskiraskasta poikitusta. Sakarassa seuraaminen hajosi, koska maa oli upottavan märkä ja Vekaa ällötti. Henkilöryhmä hyvä. Palkkana siis koko setissä eteenmenoon asti pelkät kehut, innostin liikaa ja Veka lähti perusasennosta. Liikkeestä istuminen hyvä. Luoksetulo hyvä, vain eteentulo vähän vino. Ja kautta linjan perusasennot ihan missä sattuu. Tasamaanoudossa vanha virhe eli ravilla palautus, muuten ok. Hyppynoudossa en osannut heittää vierasta kapulaa, heitto jäi lyhyeksi ja meni niin vinoon, että näin kapulan. Otin riskin enkä antanut lisäkäskyä, ja Veka työmoraali kuitenkin piti, ei kiertänyt takaisin! Hyvä! A-nouto moitteeton. Eteenmenossa oli palkka, olin vienyt pallon etukäteen kentän laitaan seuraamisen ja luoksetulon linjalle. Veka lähti hyvin, mutta kävi paikkamakuumerkeillä ja jäi ihmettelemään. Uudella käskyllä eteni, kunnes näki pallon. Sain haluamani palautteen eli suorituksemme olisi mennyt heittämällä läpi kokeessa!

Toisella kierroksella katsottiin perusasentoa ja todettiin, että on pitkä pimeä talvi aikaa opettaa se koiralle kokonaan alusta alkaen. Siitähän se seuraaminenkin tulee. Noutoa: näytin pari vauhtinoutoa, joita kesällä tehtiin ahkerasti eli jes! ja pallo hetimiten noston jälkeen, Veka lähti hyvin tulemaan laukalla eli näitä vaan lisää. Kapula oli kulunut ja tikkuiseksi pureskeltu, mutta Veka varasteli sitä! On kyllä niin ympäri käännetty tämä inhokki, että en olisi ikinä uskonut! Sitten luoksetulon eteentuloa, muutaman askelen päästä, tämä siis pitäisi saada kuntoon pitkälläkin matkalla. Vauhtiluoksetulo ja pois. Koulutuksen lopuksi tehtiin vielä parin tokoon aikovan koiran kanssa alokkaan paikkamakuu, tässä ei mitään ongelmaa. Antoisa koulutus oli!

Dingo kävi kahdesti kentällä. Leikitin sitä ensin narulelulla, jonka päässä on tennispallo. Jahtasi kädessä vetämääni lelua ihan kivasti ja pysyi kentällä mukanakin, vaikka nokka heilui välillä eri suuntiin ja kaikki kiinnosti. Toisella otoksella otin pehmopallon, tätä Dingo jahtasi paljon paremmin ja toikin melkein perille asti. Sitten vain kävelin ja Dingon tullessa mukaan kehuin ja annoin nameja. Kyllä se paljon ahneempi ainakin nyt vielä on nameille kuin leluille. Mutta se on hyvä pentu ja siitä tulee hyvä koira :)