Dingo edistyi tasapainotyynyllä takatassuihin. Odottelin ja siirtelin tyynyä sopiviin kohtiin takatassujen eteen, liian pitkäksi venyi vahvistetiheys kun kriteeri oli liian korkealla, mutta tuumaustaukojen väliin hyvin saatiin toistoja toinen takatassu tyynyllä ja tässä pääsin naksuttamaan sopivan tiheästi.

Perjantaina esinetreeni – meille harvinaista herkkua eli onnistunut sellainen! Tallasin isoille koirille kolme pistoa per kuono. Floralle yritin keksiä vähän jekkuja. Ensimmäisellä esineellä piti upota puiden välistä alarinteeseen (lähes sama paikka, johon se viimeksi jäi jumiin), viuh sinne ja viuh esineen kanssa takaisin. Luovutus meni ihan pieleen, mutta odotin, että esine nousi käteen asti. Toisella pistolla oli lähiesineenä jääkiekko, jonka joskus heräteostin esineeksi ja joka on lojunut esinepussissa käyttämättömänä. Flora pyyhälsi sen yli, kurvasi takaisin ja toi sen hyvin, pari kertaa putosi, mutta ei ollut nostossa tai pidossa ongelmaa. Kolmas esine taas hyvän matkan päässä, männynnäreeseen ripustettu avainnauha. Flora pysähtyi sen luo ja kääntyi katsomaan, mutta nappasi sitten esineen itse ja pinkoi takaisin, luovutus ok. Vähän helppoa oli taas Floralle.

Vekalle helpot esineet. Ensimmäinen pisto oikealla noin 30 metrissä, ei ongelmaa. Keskellä lähiesine, että saataisiin varma nosto, mutta lähetin huolimattomasti ja Veka oli vinossa, joten se lähtikin vasemmalle. Mutta sieltä se löysi vasemman esineen hyvin. Uusi lähetys keskeltä koira suorassa, nyt Veka osui suoraan esineelle. Hyvä! Ei tullut vääriä toistoja jo nostetuille paikoille karkailusta.

Dingokin aloitti esinetreenit. Vietiin yhdessä pallo noin kymmeneen metriin, pannasta toin Dingon lähetyspaikalle polulle ja lähetin päästämällä irti ja antamalla käsimerkin ja käskyn. Dingo pinkoi suoraan pallolle ja takaisin ja toi sen melkein käteen asti! Wohoo! No, ei tehnyt sitä toista kertaa, vaan jäi ihmettelemään. Vietiin pallo vielä neljä kertaa, mutta oli varmaan virhe viedä se samaa reittiä vähän kauemmas – Dingo jäi tutkimaan kohtaa, jossa pallo oli ensimmäisellä toistolla ollut. Piti saattaa sitä pidemmälle, sitten pallon bongattuaan se kyllä haki sen. Päästiin siis hyvin alkuun kuitenkin, kiva saada tämäkin alulle talvea.

Sunnuntaina päättyi kennelyskäkaranteeni Julia Kärnän agikoulutuksen muodossa. Ihanaa päästä treenaamaan!

1380486_581553755225876_943941895_n-norm

Tosin on kyllä helmiä sioille viedä Floraa kalliisiin koulutuksiin. Kovin pitkälle ei päästy. Kakkoshyppy pakkovalssijaakotuksella, kolmonen twistillä ja putkeen. Flora tuli jotenkuten pakkovalssiin, mutta ei hypännyt jaakotuksella, koska, no, ei nyt vaan hypännyt. Twistillä kyllä meni putkeen. Viitoshyppy piti tehdä poispäinkäännöksellä ulkosiivekkeen ympäri. Flora irtosi kyllä komeasti hypylle, mutta rynni pitkälle suoraan ja hypyn yli takaisinpäin eikä piitannut tuon taivaallista poispäinkääntöyrityksistäni. Tässä olisi vielä pitänyt kääntyä vastapäivään, ja Florahan pyörii vain myötäpäivään. Kouluttajan mukaan pentukurssin asioita nämä sylkkärit ja poispäinkäännökset... Seiskahyppy taas pakkovalssijaakotuksella, tämä ihme kyllä onnistui (varmaankin oma liike vei nyt oikeaan suuntaan) ja sitten A, jonka kontaktille Flora jopa pysähtyi oikein! Tauolla yritin tehdä namit kädessä sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä, mutta nihkeää oli, Flora ei halua liikkua lähellä eikä kiertyä vastapäivään.

Toisessa setissä jatkettiin A:lta. Ysihypylle linjamerkkaus ja kympille viski. Jooh, ei mitenkään yllättäen Flora ei tullut viskiohjaukseen, vaan ryysi täyttä häkää takana olevalle muurille. Kouluttaja palkkasi sen lelulla kymppihypylle, sen kerran kun se saatiin onnistumaan. Muuri ja pituus, sitten hypylle 13 niisto jopa onnistui. Hypyn kautta putkeen väärään päähän, palkka ja loppu. Kouluttaja yritti keksiä hyvääkin palautetta. Kivasti on vauhtia ja näin isoksi koiraksi Flora kyllä pystyy reagoimaan varsin näppärästi ohjaukseen. Sille pitäisi hieroa perustekniikat kuntoon ja opettaa, milloin singahdetaan ja milloin pysytään kädessä kiinni.

Iltapäivällä vielä viestimetsään. Dingolle 50 metrin juoksutus, kuusi matkaa. En siirtynyt lainkaan, koska A:lle menossa on ollut nihkeyttä. Pannasta kiinni, toinen pää kutsui, sitten irti ja VIE! Dingo pinkoi kaikki matkat hienosti. Ainoastaan toisella lähetyksellä metsäpäästä se lähti hitaasti ja epäröi, mutta pinkaisi sitten matkaan eikä sitten enää ollut lähtemättä. Loistavaa, ihana Dingo! Sillä on hauska tapa maiskutella suutaan, kun on herkkuja tiedossa, ja se tuli puolimatkasta asti maiskutellen :) 

Floran treenin pilasi sienestäjä. Tai Floran hermot, tai molemmat. Eihän siitä koskaan muutenkaan tiedä, juokseeko se vai mitä se tekee. A:lla kamoja kasatessa havaittiin sienestäjän kulkevan läheistä polkua pitkin metsään päin viestiradan suuntaisesti. Lähdimme metsäpäähän, eikä sienestäjää näkynyt. Pistin Floran B-pisteen noin 200 metriin. Flora huuteli ja höyrysi lähetyksessä, lähdössä jumitti ja pyöri haukkumassa, mutta pääsi sitten matkaan. A:lle se tuli ja A:lta lähti hyvin. C-piste oli B:ltä noin 200 metrin päässä. Kääntyessäni C:llä odottamaan koiraa huomasin kauhukseni sienestäjän nyt pyörivän pikkukoiransa kanssa vain muutaman kymmenen metrin päässä radasta. Onneksi näkyvyys oli hyvä, näin Floran tulevan, pysähtyvän haukkumaan sienestäjän huomatessaan (se haukkuu kaikkea ja kaikkia sekä vapaana että hihnassa, sikäli ihan sama, mitä metsässä oltiin tekemässä) ja jatkavan heti matkaa suoraan C:lle kuin huikkasin sille kutsun. Sitten otin liian ison riskin ja yritin lähettää Floran viimeiselle etapille suoraan C:ltä sienestäjän ohi. Eihän se mennyt. Pyöri haukkumassa selkäharja pystyssä (ei siis sienestäjälle vaan minulle) ja tuli pari kertaa takaisin. Pääsi se sitten perille kun pyysin radioitse, että J kutsuu sitä, kun Flora oli jotenkin edennyt vähän matkaa. Ei ollut Floran päivä tänään kummassakaan lajissa...  

1382848_581645355216716_335109734_n-norm

Hakiessani Vekaa A-pisteeltä suunniteltiin sitten äkkivaihtoa sienestäjähäiriötreeniksi, mutta metsään kävellessämme J tiedotti radiolla, että sienestäjä tuli metsästä pois, joten voitiinkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa. B-piste oli 500 metrissä ja C-piste siitä 300 metriä eli 800 metrissä. Maasto oli suurimmaksi osaksi helppokulkuista, mutta paikoitellen oli kaatuneita puita ja pienimuotoista rämpimistä. Veka juoksi hyvin ensimmäisen etapin. A:lta lähdössä se oli pysähtynyt kuuntelemaan vähän matkan päähän tulleita ihmisiä (kaiketi lisää sienestäjiä), mutta lähtenyt jatkamaan matkaa. C:lle se tuli hyvin. Chillailtiin vähän aikaa ja sitten hop matkaan viimeiselle etapille. Veka juoksi hyvin senkin :) Luottojätkä!