Eilen sade taukosi sen verran, että lähdettiin maastoon. Kävin ensin kreppaamassa 800 metrin viestiradan kivaan maastoon Vekalle ihan uuteen paikkaan, jossa se ei pääse palloilemaan tutuille poluille. Sitten tallasin koko porukalle metsäjäljet, tosin kun hupeneva päivänvalo taas uhkasi, ei tehty pitkiä. Kristillinen tasajako ja kaikille kolme keppiä. Pari pikku kuprua tuli treeniin...

Dingolle taas puolen tunnin pätkä, muutama kymmenen metriä keppien välillä. Paikka oli huono, liian liikennöity, liikaa polkuja lähellä ja tiekin näköetäisyyden päässä, tietysti joku siellä kulkikin, eli liikaa häiriötä. Dingollahan on nyt sitten keppimotivaatio kunnossa, mutta jälkimotivaation kanssa ollaan paljon heikommilla, ja se lähtee helposti nuuskimaan ja katselemaan muuta eikä eteneminen ole niin sujuvaa kuin soisin. Päästiin ihan hyvin ensimmäisen kepin paikalle, jossa oli merkkikin, mutta... ei keppiä? Dingo tutki maata oikeassa kohdassa merkin alla ja olisi jatkanut matkaa. Emme löytäneet keppiä mistään, ja kohta oli vielä hyvin avointa matalaa sammalikkoa. Mitä ihmettä? Palkkasin kuitenkin koiran nuuskiessa oikeaa kohtaa, jossa keppi oli ollut, löysihän se kepin hajun oikein. Kuka sen vei? Toinen ja kolmas keppi löytyivät hyvin, ihan ok kokonaisuus.

Floralle ja Vekalle molemmat light-versiot ykkösluokan jäljestä eli tunnin vanha muutaman sadan metrin perussettijälki, jokunen kulma. Flora viuhtoi menemään janalla vinoon, ensimmäisessä kulmassa säätöä, ykköskepistä ei mitään havaintoa eli yli mentiin että soi. Kovalla tohinalla mentiin, mutta kakkoskeppi nousi hyvin. Vipinällä eteenpäin ja loppupään puskissa puikkelehdinta hyvin. Kolmoskepille tultaessa Flora jatkoi suoraan, jäljeltä pois ja pyörähtelemään polun levennykselle, jossa oli Dingon jälkeä tallaamasta tullessani auto, nainen ja kolme sileäkarvaista noutajaa... kutsuin Floran takaisin, se vipelsi kuono tuhisten siellä ja täällä, mutta sitä keppiä ei löytynyt. Tästä oli unohtunut merkki, mutta olin paikasta aika varma. Tiputin sitten taskustani kepin kohtaan, josta se oli mielestäni kadonnut, ja Flora sai palkan tämän löytämisestä.

En juurikaan tunne noutajien sielunelämää, mutta käsittääkseni on mahdollista, että noutaja jälkikepin havaitessaan saattaisi ottaa ja noutaa sen. Vaikka olisin erehtynyt Floran kepin paikasta, Dingon keppi ainakin oli viety ja noutajat nähtiin paikalla lenkkeilemässä.

Veka ei janalla ollut löytää jälkeä... ylitti sen ja pyöri ihmettelemässä. Piti saattaa ihan jäljelle asti, siitä lähti sujumaan. Sitten jäljesteltiin menemään ilman mitään mutkia matkassa, kepit nousivat ja kulmat Veka teki niin kauniisti, että melkein tuli tippa silmään! Ei mitään höyry päässä sinkoilua kuten Floran kanssa...

Dingolle kolmas setti etutassuja tasapainotyynyllä. Nyt Dingo astui joka kerta heti tassut tyynylle. Hyvä, tämä on opittu. Käskyä ei tarvita, koska tämä on vain välivaihe takatassuihin tyynyllä eli 2 on/2 offiin.