No ni, jälkitreeni! Dingolle ihan pätkä, kolme keppiä, piti ajaa jo vartin vanhana hupenevan päivänvalon vuoksi. Vain noin 50 metriä, koska se oli väsynyt eläinlääkärireissusta... ja katinkontit oli väsynyt, kun jälkivaljaat kaivettiin esiin. Dingo oli innoissaan ja veti jäljen tosi hyvin, varsinkin alussa kyllä aika ilmavainulla, kun jälki oli ihan tuore ja haju ilmeisesti valui alarinteeseen. Tasaisella meni paremmin. Kepit nousivat varmasti. Nyt kunnon jälkiä Dingollekin vielä kun ehtii ennen talvea!

Sitten isot koirat autoon. Olin käynyt tekemässä kunnon jäljet kunnon maastoihin kauemmas paikkoihin, joissa emme ole lenkkeilleet kuin joskus harvoin. Floralle 700 metriä kolmella kepillä, tunnin vanha, yksi varsinainen kulma. Sain tähän kivasti vaihtelua avokalliolta ja varvikosta soistumaan ja sammalpohjalle, aika mutkittelevaa kun kiersin hankalia paikkoja enkä viitsinyt rämpiä. Lyhyt jana oli hyvä! Flora suihki menemään ykköskepille asti, sitten ykköseltä se lähti oikeasti jäljestämään. Vauhtia ja voimaa riitti ihan loppuun asti, Flora oli erinomainen jälkikoira ja selvitti kaikki tilanteet. On se kyllä niin mukava kipittää osaavan koiran perässä, eipä tarvitse itse kuin kaivella välillä palkkapurkkeja taskusta :)

Vekalle 600 metriä kuudella kepillä, tunnin ja 20 minuuttia vanha. Jokunen kulma tässäkin. Lähtö suopursuiselta soistumalta, siitä kosteaa kangasmetsää koko matka ja pieni visiitti kalliolla. Lyhyt jana ok, Veka eteni vähän epävarmasti, mutta nosti jäljen suopursuista oikein ja lähti hyvin etenemään. Ykköskepistä se meni yli, bongasi kepin mutta ei viitsinyt tarkentaa vaan olisi jatkanut. Näin kepin ihan edessäni ja jäin paikalleni kannustaen Vekaa etsimään kepin. Se pyöri ympäriinsä, mutta ei. Otin sitten itse kepin ja palkkasin itseni pallolla!

Kakkoskepistä Veka taisi juosta kokonaan yli enkä itsekään sitä havainnut. Jälki oli siis kokonaan merkkaamaton. Kolmoskeppi nousi, neloskeppi nousi, sitten tuli ongelma. Jälkeä tehdessäni ylitin polun ja näin polulla vähän matkan päässä lojuvan suunnistusrastin. Tähän kohtaan tultaessa rasti roikkuikin läheisessä puussa! Ei voi olla totta, että näin syrjässä arki-iltana sen tunnin aikana, kun jäljet vanhenevat, joku kipaisee kuitenkin tekemässä tuoreet harhat... Veka vaihtoi tuoreempaan jälkeen ja imeytyi polkuihin. Katsoin gepsistä oikean suunnan ja kannustin, että etsipäs tuolta suunnasta sitä jälkeä – ja Veka osui melkein suoraan viitoskepille! Mutta sitten se taas jäi jumiin polkuihin enkä viitsinyt enempää gepsin kanssa jäljestää. Valjaat pois ja käveltiin autolle. Tämä meni kyllä osaamattomuuden piikkiin, kepit eivät ole vielä tarpeeksi vahvat eikä Veka osaa käsitellä harhoja, ilmavainuisena koirana se haluaa lähteä tuoreimmalle jäljelle. Alkumatka oli kyllä hyvää meininkiä!