Lauantai-illalla vielä Dingolle maahanmenon naksuttelua. Sanoin heti käskyn, ja Dingo meni maahan pienen hetken pohdittuaan, ei jäänyt tarjoamaan istumista lainkaan. Naksuja maassa ja viimeinen kauemmas. Tätä muutama setti. Hyvä!

Floralle kokeilin täyskäännöstä sivulla pysyen, nythän se tekee sen huonona saksalaisena. Nakkikäden perässä toki onnistui. Olisi jotenkin loogisempaa, että koira tekisi täyskäännöksen sivulla pysyen, kun se tulee edestä sivulle etu- eikä takakautta.

Vekalle perusasentoja, alkoi ahistaa viimeksi kentällä niiden huonous. Veka ei kaikella huonolla treenaamisella ole koskaan oikeasti oppinut oikeaa paikkaa. Nyt menin sen eteen ja käskin sivulle niin, että seisoin suorana ja vasen käsi oli passiivinen, mutta nami tuli oikeasta kädestä, jonka Vekan kiertäessä siirsin kyljeltä kohtaan, johon Vekan kuono tuli sen ollessa sivulla oikeassa kohdassa. Toistoilla alkoi tulla aika hyvin. Paljon helpompi apu häivyttää kuin kuin vartaloapu tai vasemmalla kädellä ohjailu.

Sunnuntaiaamupalaksi maastoilua. Floralle ei oikein ollut mitään agendaa, joten etsiköön pari esinettä. Kävelin muutaman kymmenen metrin pistot. Flora kävi jostain kumman syystä molemmilla ensin lenkin, tuli pois ja haki esineen vasta toisella lähetyksellä. Ensimmäinen pysyi suussa, toisen Flora tiputti luovutuksessa (poretablettiputkilo), mutta nosti kun hetken odottelin. Taisteluleikkipalkka.

Vekalle janat kolme kappaletta, reilut puoli tuntia ikää, pituus 10–15 metriä. Saatoin ehkä puoleen väliin, lähetys siitä. Veka eteni ja nosti jäljet hyvin! Jäljestys oli aika humppaa, toisen janan keppi jäi, mutta ei jääty sitä etsimään. Toisella janalla piti saattaa pidemmälle, koska Veka nappasi ilmavainun takajäljestä ja olisi lähtenyt sinne. Kyllä tämä järki päässä treenaamalla etenee! Ainakin jälki on aina löytynyt.

Dingolle jälki, reilut puoli tuntia, noin sata metriä, kuusi keppiä, laajan kaaren muotoinen. Kiva maasto ja tyyni aamukasteinen jälkikeli. Dingo ei oikein tehnyt töitä, ei pysynyt jäljellä, otti ilmavainua, tutki sieniä... Kolme ensimmäistä keppiä nousivat kyllä. Neloskepistä se vain käveli ohi, annoin olla. Viitoskepillä Dingo olisi myös mennyt ohi, mutta koska se reagoi kepin hajuun, en päästänyt etenemään, vaan vaadin tarkentamaan kepin, josta sillä kerran jo oli hajuhavainto. Kuutoskeppi ok. Tämmönen tänään, paremmin sitten taas toiste. Ja kiitos vinkistä, Philadelphia-tuorejuustopurkit ovat hyviä jälkipalkkapurkkeja.

Illalla vielä vähän viesteilyä. Oltiin aika väsynyttä sakkia kaikki. Dingolle tehtiinkin vain ihan alkeistreeni. Menin 50 metrin päähän ja kutsuin, Dingo tuli ja söi palkat, toinen pää kutsui ja niin edelleen; pysyin siis paikallani enkä siirtynyt nyt lainkaan metsään päin. Dingo juoksi kahdeksan matkaa. Minun päähäni se tuli vauhdilla, mutta livahti juoksemaan läheistä polkua pitkin... toiseen päähän vähän nihkeämmin, mutta meni kuitenkin.

Siirryin metsään päin J:n hakiessa Floraa, vajaat sata metriä. Flora ilmestyi kohtapuoliin näkyviin siitä, mistä juostiin viime kerralla, pysähtyi pää pyörien kuin pöllöllä ja pinkaisi sitten ilahduttavasti oikeaan suuntaan. Hyvä! Yksi lyhyt siirtymä metsään päin, Flora kävi täällä ok. Lähetyksetkin ovat ihan hyvät, jos ei kuuntele sitä meteliä.

Veka tuli ensimmäiselle pisteelle siihen, mihin Floran kanssa jäätiin. Tuli taas eri reittiä, mutta ei se Vekaa haittaa. Yksi lyhyt siirtymä metsään päin, Veka kävi täällä hyvin. Näitä hömppätreenejä on sillä ollut jo liiankin kanssa, mutta jälkeen keskittyminen kokeen takia on syönyt viestitreeniaikaa. Pitkää treeniä varten pitäisi sitäpaitsi ensin käydä mittaamassa ja kreppaamassa sopiva reitti. Kunhan tästä keritään...