Heräsin Dingon yskimiseen. Niin kieroutunut on koiraharrastajan mieli, että keskellä yötä unesta herättänyt outo ääni laukaisi aivoissani signaalin, joka laski nopeasti kahden viikon kennelyskäkaranteenin kattavan vähintään nykyisen ryhmän viimeiset agilitytreenit, ainakin kolme agilitykoulutusta, uuden agilityryhmän aloituksen ja pk-mestikset. Tähän loppuivat siis koiraharrastuskiireet ja hallitreenit vähäksi aikaa. Tärkeintähän on tietenkin, että koirat ovat ihan reippaita eivätkä yhtään kipeän oloisia. Veka on vähän käänteisaivastellut (reverse sneezing), Flora pärskinyt ja vähän yskinyt ja Dingo yskinyt päivällä jo paljon vähemmän kuin yöllä.

***

Kennelyskä klaarattiin, mutta itse sain sen päälle flunssan. Dingo taas sai kortisonikuurin. Kutina yltyi niin, eikä syytä löydy. Ihonäytteet puhtaat, korvat ja silmät puhtaat, iho ja turkki hyvät, vatsa toimii. Kipulääke, loishäätö ja ruokinnan muuttaminen eivät ole poistaneet rapsuttamista ja kirputtamista – toistaiseksi. Kortisoni auttoi heti huomattavasti. Kapiepäily on edelleen taustalla, mutta eläinlääkärin taholta vahvimpana epäilynä ruoka-allergia. Sitähän ei hetkessä tsekata. Jatketaan tiukasti rajoitetulla ruokinnalla ja toivotaan parasta. Ja jatketaan pientä treenilomaa.