Olihan taas tottistreenit. Kyötsyyn mentiin HK:n kanssa, joka lupasi ampua, suunnitelmana tehdä Vekalle kisamaiset paukut ja Floralle helpommasti paukkusiedätystä. Kyötikkälän urheilukenttähän on ihan vieressä, ja siellä ammuttiin tänään starttipistoolilla ihan urakalla. Urheilukentän laukaukset kuuluvat ihan selvästi pk-kentällekin, ja näiden välissä olevalle parkkipaikalle tietysti vielä paremmin. Kävin viemässä kentälle Vekan eteenmenopallon ja uuden kahdeksankulmaisen kapulan, jolla samantien harjoittelin vähän heittoja (lentää muuten paremmin kuin kuutiopäinen Klin), ja autolle palatessani Flora tärisi jo paniikissa. Vein sen kentälle Dixie Chicksiä hyräillen ja teeskennellen, ettei tilanteessa ole mitään kummallista. Flora haukkua paukutti hysteerisenä. Mielentilasta huolimatta se lähti kentällä seuraamaan tiiviisti. Yksi pätkä kehupalkalla. Liikkeestä istuminen ok! Kehuja palkaksi. Liikkeestä maahan hyvin, luoksetulossa ylipitkältä matkalla hiukan varasti. Tästä vauhtilelupalkka, lelun jättö, seuraaminen takaisin ja eteenmeno, hienosti. Sitten pois. Koirahan pystyi toimimaan, mutta ei olisi ollut mitään järkeä ampua tähän enää lisää sen vieressä.

Autolla odottelin, että HK on valmiina ampumaan, ja läähättävä Flora yritti tunkea johonkin pakoon aina kun starttari pamahti urheilukentällä. Lähdin kuitenkin Vekan kanssa kentälle. Veka ei seuraamisessa reagoinut paukkuihin taaskaan mitenkään. Turha kai niitäkään on hinkata. Juoksuseuraaminen ok, hitaassa kävelyssä Veka tipahteli istumaan. Pallopalkka. Hyppynouto hienosti, pallopalkka. Estenouto myös hieno, pallopalkka. Eteenmenossa Veka lähti vähän epävarmasti ja vinoon, mutta bongasi hetikohta pallon ja pinkaisi palkalle. Loppuun muutaman minuutin paikkamakuu 30 askelen matkalla, alkuun paukut eikä reaktiota nytkään.

Kävin vielä Vekan kanssa jättämässä jalkapallon Floralle eteenmenopalkaksi, että saataisiin Flora vähän parempaan mielentilaan ennen lähtöä. Se tärisi autossa ja pomppi hysteerisenä kentälle. Vinkkasin eteenmenon, ja Flora oli heti lähdössä lapasesta. Käskyllä se pinkoi tuhatta ja sataa pallolle. Sen juostessa palloineen takaisin kuului urheilukentältä taas yksi laukaus, jota Flora selvästi hätkähti, mutta ei muuttanut suuntaa eikä vauhtia. Heiteltiin vähän palloa, sitten kipin kapin kotiin. Saa nähdä, saako tuota enää siedätettyä.

Dingo teki vain kotitreenin, naksuttelin sille ennen tottisreissua lisää istumista. Seisoin eteisessä, käskin ISTU ja Dingo istui. Sehän olisi varmaan istunut muutenkin, koska siitä on nyt palkattu. Tottiskentältä tultuamme naksutin nyt maahanmenoa. Istuin lattialle ja odotin, mutta Dingo tarjosi vain kontaktia ja istumista, sitten se alkoi turhautua ja menettää kiinnostuksensa, joten sorruin houkuttelemaan namilla maata kohti. Muutaman kerran näin, sitten Dingo meni jo itse maahan. Naksutin useita kertoja maassa, sitten heitin palkan kauemmas ja sain koiran ylös. Liitin lopussa mukaan käskysanan ennen naksua.

Tokotavarani – ruutunauhan, kartiot, ohjatun, metalli- ja tunnarikapulat – möin pois. Ei ole meidän lajimme, ihan helpotti kun luopui siitä kokonaan. Maastolajeissa ja agilityssä on ihan tarpeeksi puuhaa, ja ne ovat koirille niin hauskaa tekemistä, ettei tarvitse hikoilla koirien eikä itsen motivoinnin eteen. Pk-tottiskin on ihan kivan palikkaa puuhaa eikä vaadi hifistelyä.