Maanantai-iltana Dingolle viimeisen jättävän eli seisomisen naksutusta. Naksautin Dingon seistessä paikallaan ja liitin heti käskysanan. Hyvin ehtii naksuttaa, kun koira ei ole mikään sinkoilija, vaan miettii ensin.

Tiistaina jälkimettään, autolla lähistölle kun takametsä on tällä erää aika käytetty. Dingolle jälki, nyt lyhyempi ja helpompi, koska pari viime kertaa eivät ole menneet niin loistavasti. Nytkin vähän kävi oikealla ja vasemmalla, mutta pätkittäin löytyi tosi hieno maavainu! Kolme keppiä hyvin, yhdellä otin vähän takaisin kun Dingo reagoi hajuun, mutta ei olisi malttanut tarkentaa. Parasta oli, että neloskepin eli viimeisen jälkeen Dingo olisi vielä ollut lähdössä jatkamaan jälkeä.

Vekalle lyhyet janat, kolme vasemmalle. Käveltiin yhdessä ihan muutaman metrin päähän jäljestä, siinä JÄLKI ja pysähdyin, Veka eteni. Kyllä se jäljelle meni, reagoi siihen häntä heiluen, ylitti sen, kävi jäljellä, kääntyi ja kävi takajäljellä jne. Se ei osaa nostaa jälkeä; se huomaa sen kyllä heti, mutta ei tajua lähteä jäljestämään. Mitä.. miten.. ääh. Lisäksi jouduin nostattamaan tänään kaikki kepit, Veka vain ryysi niiden yli. Pysäytin ja kelasin sen takaisin ja lähetin sen uudestaan niin monta kertaa, että suostui nostamaan kepin. Joo, ei saisi puuttua, mutta kun ei halua myöskään opettaa koiralle, että keppejä ei tarvitse nostaa, jos ei viitsi. Parempia treenejä odotellessa. Vekalla näytti kyllä olevan kivaa, häntä heiluen pompahteli menemään.

Floralle lyhyt jälki, noin 150 metriä ja keppi, ikää puolisen tuntia. Janaa käveltiin taas yhdessä aika lähelle. Flora singahti matkaan ja viipotti ihan intopinkeänä jäljen. Lampsin vain mukana, on se osaavan koiran kanssa kivaa kun voi vain mennä perässä. Keppi oli vähän jemmassa kuopassa, mutta Flora bongasi sen ollessaan hyppäämässä yli. Tämä hyvä!