Lauantaina iltapuhteiksi naksuttelin koirille kontaktia. Dingo nosteli ensin terassilla jälkikeppiä. Sitten Veka, joka on niin hauska kun se tarjoaa kontaktia aina pää kallellaan. Haasteellista oli ehtiä sanoa käskysana, ennen kuin kontakti siirtyi nakkikäteen. Flora oli taas... suljin vain vähäksi aikaa silmäni ja kuuntelin puh puh rips raps puh puh rips raps. Flora tarjosi paljon kaikenlaista, joten toki kontaktiakin. Kestoa tekisin sitten mieluummin perusasennossa enkä edessä koiraa tuijottamalla. Dingokin muisti hetken pähkäilyn jälkeen kontaktin ja tarjosi sitä tosi hyvin, se ei ole mikään häsääjä vaan ihanan keskittynyt ja rauhallinen, kun jotain tehdään. Pidän järki päässä -eläimistä!

Sunnuntaipäivä meni piirinmestaruustokossa pisteitä räknäämässä. Ei muuten tippaakaan tehnyt mieli tokokehään. Illalla ehdittiin maastoilemaan. Kello oli paljon ja sää... syksyinen eli otettiin vain takametsätreeni. Dingo ensin. J piti sitä pannasta A-pisteellä, minä esittelin palkkaherkkuja ja kipitin vähän matkaa metsään. Dingo pinkoi sinne. Tein kaksi siirtymää metsään päin eli Dingo juoksi kuusi matkaa. A–D-väli arviolta sata metriä. Dingo juoksi hienosti, mutta lähtö ilman ääniapua ei toimi vielä kummastakaan päästä käsin. Se on niin ihanan innoissaan ja puskee suloisesti puskien läpi :)

Jäin metsäpäähän vastaanottamaan Floraa. Kiljahtelu kuului metsään asti jo ennen lähetystä. Nooh kyllä maailmaan ääntä mahtuu :) Flora lähetettiin siis tyhjään. Näin kun se pinkoi väärään suuntaan, lähti polkua pitkin, veti jarrut kirskuen uukkarin, rynni polkua pitkin lähemmäs, pysähtyi pää pyörien kuin pöllöllä, kiepahti ympäri ja pinkaisi takaisin A-pisteelle. Flora, missä oli järjenkäyttö ja nenänkäyttö? Toisella yrityksellä huikkasin sitä sitten nimeltä ja johan löytyi oikea reitti kun vähän paneutui asiaan. Siirryin noin sata metriä metsään päin, täällä Flora kävi hyvin. A-pisteelle juoksuissa ei ollut ongelmia.

Jäin odottelemaan Vekaa. Se saapuikin kohta vallan innoissaan. Hyvin A:lle, taas noin sadan metrin siirtymä, ja Veka veti hyvän setin. Veka se juoksee niin hyvin :) Tosin tutussa metsässä se taitaa tietää muutenkin, mihin kannattaa mennä. Edelleen se kisapituinen treeni odottelee tekemistään... vaan eipä ole loppuvuodelle Kopassa kokeitakaan näkyvissä (pois lukien pari syyskuun koetta, jotka ovat aivan liian pian).