Vekalle janatreeni. Epätoivon syöveri. Joo, tiedän, ettei se osaa janaa, mutta jos se olisi edes hiukkasen hajulla ja olisi joku alku, mistä jatkaa... noup. Tein kolme vähän reilun kymmenen metrin janaa, saattamalla mentiin ihan lähelle. Ensimmäisellä Veka eteni jäljelle ja reagoi siihen, mutta jäi pyörimään eikä olisi osannut lähteä etenemään. Jaksoin odottaa, että se lähti jäljestämään. Keppi nousi, juhlittiin kepillä. Toisella janalla niinikään Veka eteni jäljelle, mutta otti takajäljen ja eikä osannut kääntyä, vaan jäi junnaamaan väärään suuntaan, minne en päästänyt. Toistin muutaman kerran JÄLKI ja kehuin, kun vihdoin lähti oikeaan suuntaan. Keppi nousi ja keppibileet. Kolmannella janalla en enää kulkenut koiran vieressä pitäen valjaiden kahvasta kiinni (Vänttiset), vaan kävelin reippaasti koiran perässä. Veka lähti hyvin etenemään, mutta pari metriä ennen jälkeä loppui usko ja se lähti kokeilemaan vasemmalta ja oikealta, olisiko jälki siellä. Siksakkasi niin, että otettiin koko homma alusta, nyt meni paremmin. Keppi löytyi ja nyt sai pallonkin. Tällä säätämisellä sitä painetta sinne janalle nyt sitten saa ja koiran jäätymään janalle. Kokeen kannalta takajäljellä ei ole mitään väliä ja suoraan etenemisestäkin voidaan tinkiä, tärkeintä olisi että koira ylipäänsä lähtee janalle ja jotenkin löytää sieltä jäljen...

Floralle ja Dingolle en jaksanut yrittää sovitella läpitallattuun takametsään maastotreenejä. Naksuttelin niille sisällä käsikosketusta. Kumpikin kiinnostui avoimesta kämmenestä heti ja sai helposti naksuja. Dingo yritti kyllä kuonokosketuksen sijasta välillä nuolla kättä ja nakertaa sormia (sillä on nyt suussa sekalainen kokoelma erilaisia hampaita ja koloja), mutta luopui näistä kun niistä ei tullut vahvistusta. Fiksu Dingo!