Agia koko porukalle Demarilla. Flora pääsi ensin. Se aloitti hysteerisen kiljunnan autosta hypätessään, ja kun karjaisin sen hiljaiseksi, päästiin aloittamaan treeni ylikiehumisen merkeissä puolin ja toisin... Luonnollisesti saatiin vääntöä aikaan. Ei kuitenkaan heti. Aloitettiin kepeillä, muutaman esteen kautta eli vauhdissa helppo haku, kunnolla vauhtia ja palkka tai seuraava este ja palkka. Nyt onnistui todella hyvin, Flora haki joka kerta oikein ja teki loppuun asti, vaikken erikseen helpottanut! Jes!

Sitten kontakteille. Alasmenot sinänsä hyvin, hiukkasen viivyttelyä, mutta uskon edelleen tämän jäävän toistoilla pois – nyt on jo levoton räksyttämässä seisominen jäänyt pois. Olisiko ehkä jonkun yhden kerran karannut, pannaan yksittäisen aivopierun piikkiin... Keinulla kutsuin heti, kun etutassut olivat kontaktilla. Onhan oikeastaan järjenvastaista pysäyttää alakontaktille koira, joka jo pysähtyy puoliväliin odottamaan keinun laskevan. Vääntö saatiin sitten aikaan puomille menosta: putkesta hypylle ja siitä käännös puomille ennen hyppyä, jonka kautta oli äsken menty kepeille. Flora näki vain keppejä edeltävän hypyn ja rynni urku auki ohjauksesta läpi kerta toisensa jälkeen, yksinäni siellä sitten valssasin. Ja ei todellakaan ollut ohjaus myöhässä, Flora nyt vaan jätti sen täysin huomiotta. Taas. Tämä kääntymisen sijasta suoraan ohjauksista läpi sinkoilu on kyllä kesto-ongelma. Pari kertaa sitten sain sen kangettua kääntymään lisäämällä käskyyn volyymiä ja ohjauskäteen liikettä ja voimaa. Ei siis kokonaisuutena arvostellen hyvä treeni. Viime lauantaina Huittisen tunnilla Flora oli ihan erilainen, haukkui toki radalla, mutta ei halliin tullessaan kiljunut järkeä vailla ja ryntäillyt holtittomasti radalla. Tänään vaan hermot meni. Flora on kuin auto, jossa hevosvoimia riittää, mutta ohjaus on paskana, joten komeesti mennään ja kurveista lennetään pellolle.

dscn1925-normal.jpg

Veka, ihana Veka. Keppien hakuja, tiukka kurvi putkesta oli lällärihelppo. Tehtiin myös suorasta putkesta iso uukkari niin, että puomin ylösmeno jäi oikealle ja hyppy vasemmalle puolelle. Ensimmäisellä toistolla Veka meni vähän epävarmasti, toisella jo ei mitään ongelmaa. Ja kontaktit. Veka kävi aika kierroksilla, joten se karkasi pari kertaa puomilta. Puomille käännös samoin kuin Floran kanssa eikä mitään ongelmaa. Vähän vääntöä saatiin aikaan A-esteellä: parin hypyn kautta A:lle, juoksin seuraavan hypyn taakse ja Veka karkasi varmaan puoli tusinaa kertaa perään, MUR! Nostelin sitä takaisin kontaktille, mutta niin kovassa vireessä oli, että eipä piitannut tänään herra herkkätunne, ryykäsi vaan seuraavallakin perään ja häntä pystyssä kyttäsi palloa! Mentiin pari kertaa pelkkä A ja johan pysyi – eli radalla ei niinku tartte jos ei haluu. Lopetettiin kun yhden kerran onnistui... Keinu oli ok, tehtiin kuten Florankin kanssa.

Pikku Dingostiinin kanssa ei tarvinnut vääntää :) Dingo on nyt oikeasti syttynyt pallon jahtaamiseen. Se yritti heti hyppien riistää palloa, en kuitenkaan antanut sitä ilmaiseksi, vaan Dingo joutui tekemään putken. Putki oli suora, mutta aika pitkänä. Dingo juoksenteli putkeen, kun heitin palloa sinne. Näin lähdettiin yhdessä ja olin toisessa päässä Dingo tullessa ulos. Yhtä ja kahta hyppyä rimat pohjassa (ei ole näillä hypyillä kymmentäkään senttiä), namikädellä ohjaten. Vielä vähän palloilua ja kiitoshei.