Jälkitreeni koko porukalle.

Dingo siirtyi keppiruudusta keppijonoon. Ensimmäinen jälki sujui yli odotusten! Kävelin hyvin tasaiseen vanhaan polunpohjaan tamppausaskelin noin kymmenen metrin suoran ja sijoittelin tasaisesti kuusi paksua keppiä (vanha kisakeppi ja vastaavia, peruskeppini ovat paljon ohuempia). Jälki vanheni vain sen aikaa kun kävelin kotiin hakemaan koiran. Puin Dingolle solkipannan ja kiinnitin siihen jälkiliinan, mitään pennulle sopivia valjaita ei löytynyt. Ensin heitin polulle yhden kepin ja naksautin muutaman kerran sen nuuskimisesta. Sitten nostin Dingon jäljen alkuun ja JÄLKI. Ensimmäiselle ja toiselle kepille se eteni kiemurrellen, kävi oikealla ja vasemmalla ja yritti taaksekin. Pidätin varovasti ja odotin etenemistä oikeaan suuntaan. Kun Dingo pysähtyi nuuskimaan keppiä, kehuin ja palkkasin purkilla, jossa oli ZiwiPeakin lampaanmahasäilykettä, Dingo ryysti tätä silmät pyörien. Neljälle viimeiselle kepille Dingo eteni suoraan jälkeä pitkin nuuskien kuono maassa! Wohoo! Hyvä Dingo!

Floralle tein kolme janaa, joiden piti olla pakko onnistua. Polulta viiden metrin janat, kolmen vartin jälki korkeassa varvikossa sadesäällä, muutama metri ja vanha moneen kertaan käytetty keppi. Voiko helpompaa olla. Flora oli kakkaääliö, pahoittelen kielenkäyttöäni. Ensimmäinen jana: Flora lähti ryysimään oikealle ja vasemmalle jo heti perusasennosta, ei siis metrinkään etenemistä suoraan. Ryysi jäljelle ja kepille. Palkkasin. Toinen jana: samaa settiä, nyt ryykättiin jo jäljen yli ja takakautta kieppaus jäljelle. Keppi ja palkka. Kolmas jana paheni entisestään, Flora ryntäili ties mihin, otin jo takaisin ja lähetin uudestaan vähän edempää, tuloksena samaa aivotonta poukkoilua, nyt Flora löysi jäljenkin, mutta ryntäili kepin yli polulle. Liina irti ja kotia kohti. Mitä tekee Flora, pomppii silmät loistaen lelutaskua nyhtämässä, jäljen jälkeenhän pitää leikkiä. Juu kiitos mutta ei kiitos tällä kertaa. Syötin Vekalle Floran viimeisen keppipalkan.

Vekalle normimetsäjälki, olisiko ollut noin 250 metriä, neljä keppiä, kolme varttia vanha. Jananen muutaman metrin: Veka lähtee, mutta jäljennosto edelleen mitä sattuu, tätäkin vissiin pitäisi oikeasti treenata. Matkaan lähdettiin taas melkoisella höyryllä. Ensimmäisen kepin Veka ylitti, pidätin ja lähetin uudestaan – vissiin viisi kertaa. Sitten Veka hyväksyi kepin nostamisen tarpeen ja noukki sen. Megakehut ja heittelin palloa itselleni, Vekalle en sitä moisesta suorituksesta antanut. Kepiltä lähdettiin maltillisemmin etenemään. Olosuhteet kuten edellä korkeaa märkää varvikkoa ja kuonon mataluus oli sen mukainen. Eli sitä ei ollut ja välillä vähän seilattiin. Pääsääntöisesti kuitenkin edettiin hyvin ja Vekan asenne oli 10+. Parissa paikassa mentiin lähellä polkua, Veka olisi lähtenyt poluille, mutta en päästänyt. Loput kolme keppiä nousivat hienosti! Hyvä jälki, hyvä Veka!

dscn1700-normal.jpg